Oikeuskäytäntö suomalaisissa ilmastokanteissa
Hintsa, Niklas (2025-08-05)
Oikeuskäytäntö suomalaisissa ilmastokanteissa
(05.08.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025080881802
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025080881802
Tiivistelmä
Ilmastolaki uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 2022. Tämän jälkeen korkein hallinto– oikeus on antanut päätöksen kahdessa kansalaisjärjestöjen ajamassa kanteessa, jossa muutoksenhakijat vaativat valtioneuvostolta lisätoimia ilmastolain velvoittamiin päästötavoitteisiin pääsemiseksi. Tässä ON-työssä esittelen ja analysoin näitä päätöksiä.
Sidon tapaukset Suomen ilmastolakiin ja kansainvälisten sopimusten ja ilmasto- oikeudenkäyntien konteksteihin. Esittelen erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen KlimaSeniorinnen -ratkaisua. Totean, että ilmasto-oikeudenkäynneissä korkein hallinto- oikeus on punninnut vastakkain perustuslaillista vallan kolmijaon periaatetta ja velvollisuutta ilmastonmuutoksen uhkaamien perus- ja ihmisoikeuksien suojaamiseen. Totean perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan korostuneen jälkimmäisessä kanteessa erityisesti reaktiona Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuoreeseen oikeuskäytäntöön KlimaSeniorinnen -ratkaisussa. Totean, että korkein hallinto-oikeus on avannut ilmasto- oikeudenkäynneissä järjestöille mahdollisuuden saattaa ilmastokanne tuomioistuimen arvioitavaksi, myös sellaisissa tapauksissa, joissa varsinaista lain oikeudenkäynnistä hallintoasiassa 6 §:ssä tarkoitettua valituskelpoista hallintopäätöstä tai ilmastolain muutoksenhakusäännösten alaista suunnitelmaa ei ole annettu. Samalla totean, että passiivisuuskanteen mahdollisuus toimia tehokkaana muutoksenhakukeinona vaikuttaa toistaiseksi rajalliselta.
Sidon tapaukset Suomen ilmastolakiin ja kansainvälisten sopimusten ja ilmasto- oikeudenkäyntien konteksteihin. Esittelen erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen KlimaSeniorinnen -ratkaisua. Totean, että ilmasto-oikeudenkäynneissä korkein hallinto- oikeus on punninnut vastakkain perustuslaillista vallan kolmijaon periaatetta ja velvollisuutta ilmastonmuutoksen uhkaamien perus- ja ihmisoikeuksien suojaamiseen. Totean perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan korostuneen jälkimmäisessä kanteessa erityisesti reaktiona Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuoreeseen oikeuskäytäntöön KlimaSeniorinnen -ratkaisussa. Totean, että korkein hallinto-oikeus on avannut ilmasto- oikeudenkäynneissä järjestöille mahdollisuuden saattaa ilmastokanne tuomioistuimen arvioitavaksi, myös sellaisissa tapauksissa, joissa varsinaista lain oikeudenkäynnistä hallintoasiassa 6 §:ssä tarkoitettua valituskelpoista hallintopäätöstä tai ilmastolain muutoksenhakusäännösten alaista suunnitelmaa ei ole annettu. Samalla totean, että passiivisuuskanteen mahdollisuus toimia tehokkaana muutoksenhakukeinona vaikuttaa toistaiseksi rajalliselta.