Silmukoilla kerrottua paikallista perinnettä : hailuotolaisen tikkuröijyn neulomisen aineeton kulttuuriperintö
Sundell, Nina (2025-08-27)
Silmukoilla kerrottua paikallista perinnettä : hailuotolaisen tikkuröijyn neulomisen aineeton kulttuuriperintö
(27.08.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090193575
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090193575
Tiivistelmä
Tutkielmani on tapaustutkimus hailuotolaisen tikkuröijyn neulomisesta paikkasidonnaisena perinteenä ja aineettomana kulttuuriperintönä. Tutkin tikkuröijyn neulomisen merkitystä Hailuodossa luomani kahden kontekstualisaation avulla, joista luku 2 tarkastelee neulomisen merkitystä neuleperinteen alusta 1800-luvulta lähtien. Kohdennan ensin huomion Hailuotoon paikkana ja kulttuuriympäristönä. Katsaus paikkaan historiallisena kulttuuriympäristönä auttaa ymmärtämään tikkuröijyn neulomista elävänä osana paikan sosiaalista, taloudellista ja poliittista kudelmaa, eli historiallista kontekstia.
Luvussa 3 tarkastelen neuleperinnettä erityisesti tikkuröijypiirin perustamisen jälkeen vuodesta 2014 eteenpäin. Tutkiessani tikkuröijyn neulomisen merkitystä kahdessa ajallisessa äärilaidassa käsittelen nimenomaan paikallista kontekstia laajemman yhteisön sijaan. Lopuksi lainaan Pierre Noran käsitettä ja tulkitsen perinneneuletta ja neulomisen käytäntöä muistin paikkana.
Keskeisimpiä aineistojani ovat itse tekemäni tutkimushaastattelut sekä Hailuodon topoteekissa kuunneltavissa olevat Kotimaisten kielten keskuksen suomen kielen nauhoitearkiston murrenauhoitteet hailuotolaisesta elämänpiiristä. Haastattelin tikkuröijyn perinteen vaalimisessa ja tallentamisessa tänä päivänä keskeisiä henkilöitä, eli hailuotolaisia Anne-Maria Haapalaa sekä Auli Sipolaa. He ovat perustaneet tikkuröijypiirin, joka on perinneneuleen neulomiseen keskittynyt ja hybridisti kokoontuva neulepiiri. Lisäksi haastattelin Taito Pohjois-Pohjanmaan toiminnanjohtajaa Elina Seppästä, joka tekee yhteistyötä Haapalan ja Sipilän kanssa tikkuröijypiiriin liittyen. Täydentävänä aineistonani käytin Hailuotoon liittyviä kansatieteellisiä julkaisuja ja kotiseututeoksia, sanoma- ja aikakauslehtiä Kansalliskirjaston digitoidusta aineistosta, sekä audiovisuaalista aineistoa. Aineistoni analyysissa nojaan historiantutkimuksen traditioon kuuluvaan lähilukuun sekä sisällönanalyysiin.
Tutkielmani perusteella voidaan samalla todeta, että hailuotolaisen tikkuröijyn neulomisen perinne hengittää, eli muovautuu ajan hengen mukaisesti pysyäkseen paikallisille elävänä kulttuuriperintönä. Sen taustalla voidaan nähdä vaikuttavan sekä aktiivista kotiseututyötä tekevät ihmiset, mutta merkittävää sijaa neuleperinteen tunnistamisessa aineettomaksi kulttuuriperinnöksi näyttelee Museoviraston työ UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen toimeenpanossa yhteisöjä osallistavasti.
Luvussa 3 tarkastelen neuleperinnettä erityisesti tikkuröijypiirin perustamisen jälkeen vuodesta 2014 eteenpäin. Tutkiessani tikkuröijyn neulomisen merkitystä kahdessa ajallisessa äärilaidassa käsittelen nimenomaan paikallista kontekstia laajemman yhteisön sijaan. Lopuksi lainaan Pierre Noran käsitettä ja tulkitsen perinneneuletta ja neulomisen käytäntöä muistin paikkana.
Keskeisimpiä aineistojani ovat itse tekemäni tutkimushaastattelut sekä Hailuodon topoteekissa kuunneltavissa olevat Kotimaisten kielten keskuksen suomen kielen nauhoitearkiston murrenauhoitteet hailuotolaisesta elämänpiiristä. Haastattelin tikkuröijyn perinteen vaalimisessa ja tallentamisessa tänä päivänä keskeisiä henkilöitä, eli hailuotolaisia Anne-Maria Haapalaa sekä Auli Sipolaa. He ovat perustaneet tikkuröijypiirin, joka on perinneneuleen neulomiseen keskittynyt ja hybridisti kokoontuva neulepiiri. Lisäksi haastattelin Taito Pohjois-Pohjanmaan toiminnanjohtajaa Elina Seppästä, joka tekee yhteistyötä Haapalan ja Sipilän kanssa tikkuröijypiiriin liittyen. Täydentävänä aineistonani käytin Hailuotoon liittyviä kansatieteellisiä julkaisuja ja kotiseututeoksia, sanoma- ja aikakauslehtiä Kansalliskirjaston digitoidusta aineistosta, sekä audiovisuaalista aineistoa. Aineistoni analyysissa nojaan historiantutkimuksen traditioon kuuluvaan lähilukuun sekä sisällönanalyysiin.
Tutkielmani perusteella voidaan samalla todeta, että hailuotolaisen tikkuröijyn neulomisen perinne hengittää, eli muovautuu ajan hengen mukaisesti pysyäkseen paikallisille elävänä kulttuuriperintönä. Sen taustalla voidaan nähdä vaikuttavan sekä aktiivista kotiseututyötä tekevät ihmiset, mutta merkittävää sijaa neuleperinteen tunnistamisessa aineettomaksi kulttuuriperinnöksi näyttelee Museoviraston työ UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen toimeenpanossa yhteisöjä osallistavasti.