Jakkien (Bos grunniens) ja tiibetinhanhien (Anser indicus) fysiologinen kyky elää vuoristossa vähähappisessa ilmanalassa
Kortelainen, Sanni (2025-09-22)
Jakkien (Bos grunniens) ja tiibetinhanhien (Anser indicus) fysiologinen kyky elää vuoristossa vähähappisessa ilmanalassa
(22.09.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092397679
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025092397679
Tiivistelmä
Korkeita vuoristo-olosuhteita luonnehtii hapen vähäinen saatavuus, mikä asettaa alueen eläimille haasteita selviytymisessä. Hapenpuute, eli hypoksia, näkyy elimistössä ensisijaisesti solutasolla. Kun soluille ei ole tarpeeksi happea käytettävissä, soluhengitys hidastuu ja ATP:n tuotanto vähenee. Pitkäkestoinen hypoksia voi aiheuttaa elimistössä merkittäviä muutoksia ja jopa pysyviä vaurioita, joten krooniseen hypoksian sietämiseen tarvitaan sopeutumismekanismeja.
Jakki (Bos grunniens) ja tiibetinhanhi (Anser indicus) ovat erikoistuneet selviämään maailman korkeimmilla vuoristoalueilla. Jakki on erinomaisesti sopeutunut vuoristoalueiden äärimmäisiin olosuhteisiin, sillä se kestää tehokkaasti vähähappista ympäristöä ja kylmää ilmastoa, mikä erottaa sen muista nautalajeista ja tekee siitä erityisen kestävän vuoristo-olosuhteisiin. Tiibetinhanhi on yksi tunnetuimmista hypoksiaan sopeutuneista linnuista, ja tekee pitkiä muuttomatkoja vuoristojen yli. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia keinoja jakeilla ja tiibetinhanhilla on haastavissa olosuhteissa pärjäämiseen ja vertailla, miten nisäkkäiden ja lintujen fysiologiset sopeutumisstrategiat eroavat toisistaan. Tutkielmassa keskitytään erityisesti tarkastelemaan hengitykseen ja verenkiertoon liittyviä sopeumia, jotka mahdollistavat hapen tehokkaan kuljetuksen kudoksiin. Lisäksi tarkastellaan anaerobista metaboliaa, eli solujen kykyä tuottaa energiaa hapettomissa olosuhteissa.
Jakki (Bos grunniens) ja tiibetinhanhi (Anser indicus) ovat erikoistuneet selviämään maailman korkeimmilla vuoristoalueilla. Jakki on erinomaisesti sopeutunut vuoristoalueiden äärimmäisiin olosuhteisiin, sillä se kestää tehokkaasti vähähappista ympäristöä ja kylmää ilmastoa, mikä erottaa sen muista nautalajeista ja tekee siitä erityisen kestävän vuoristo-olosuhteisiin. Tiibetinhanhi on yksi tunnetuimmista hypoksiaan sopeutuneista linnuista, ja tekee pitkiä muuttomatkoja vuoristojen yli. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia keinoja jakeilla ja tiibetinhanhilla on haastavissa olosuhteissa pärjäämiseen ja vertailla, miten nisäkkäiden ja lintujen fysiologiset sopeutumisstrategiat eroavat toisistaan. Tutkielmassa keskitytään erityisesti tarkastelemaan hengitykseen ja verenkiertoon liittyviä sopeumia, jotka mahdollistavat hapen tehokkaan kuljetuksen kudoksiin. Lisäksi tarkastellaan anaerobista metaboliaa, eli solujen kykyä tuottaa energiaa hapettomissa olosuhteissa.