Descartesin ontologisesta argumentista
Lakanen, Oliver (2025-09-25)
Descartesin ontologisesta argumentista
(25.09.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251021102573
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251021102573
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen René Descartesin (1596–1650) ontologista argumenttia osana kartesiolaista filosofiaa ja Mietiskelyt-teosta. Tutkielmassa ontologisella argumentilla tarkoitetaan argumenttia, jossa Jumalan olemassaolo johdetaan Jumalan olemuksesta. Pyrin osoittamaan, miten aikaisemmassa Descartes-tutkimuksessa ontologisen argumentin rooli laajemmassa kartesiolaisessa filosofisessa projektissa on jäänyt epäselväksi. Tutkielmassa Mietiskelyt-teoksen viidennen mietiskelyn ontologinen argumentti pyritäänkin näkemään ja sijoittamaan osaksi laajempaa kartesiolaista epistemologis-metafyysis-teologista kokonaisuutta, jossa Ego havaitsee Jumalan toden ja muuttumattoman luonnon ja tuosta havaitsemisesta johtaa, että hänen selvät ja tarkat havaintonsa ovat välttämättä tosia.
Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, miksi Descartes todistaa Jumalan olemassaolon kaksi kertaa – ensin kolmannessa ja toiseksi viidennessä mietiskelyssä. Jumalan olemassaolo todistetaan ensin Mietiskelyjen kertoja-päähenkilö Egon introspektiivisella tutkimuksella omasta olemuksestaan sekä Jumalan ideasta. Tämän avulla Jumalan mahdollisen epätäydellisyyden aiheuttama Jumala-epäily voidaan kumota. Tuon todistuksen jälkeen Jumalan olemassaolo todistetaan vielä Egon mielen ulkopuolisen Jumalan toden ja muuttumattoman luonnon avulla – ontologisella argumentilla. Tutkielmassa osoitetaan, miksi vasta ontologisella argumentilla Ego saavuttaa lopullisen, täydellisen varmuuden omiin epistemologisiin kykyihinsä. Ontologista argumenttia analysoidaan Jean-Luc Marionin, Martial Gueroult’n, Anne Ashley Davenportin sekä John Carrieron Descartes-sekundäärikirjallisuuden avulla. Samalla näitä Descartes-tutkijoita analysoidaan kriittisesti sekä osoitetaan, miksi ne eivät ole kyenneet vastaamaan täydellisesti kysymykseen siitä, miksi Descartes todistaa Jumalan olemassaolon kahdesti.
Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, miksi Descartes todistaa Jumalan olemassaolon kaksi kertaa – ensin kolmannessa ja toiseksi viidennessä mietiskelyssä. Jumalan olemassaolo todistetaan ensin Mietiskelyjen kertoja-päähenkilö Egon introspektiivisella tutkimuksella omasta olemuksestaan sekä Jumalan ideasta. Tämän avulla Jumalan mahdollisen epätäydellisyyden aiheuttama Jumala-epäily voidaan kumota. Tuon todistuksen jälkeen Jumalan olemassaolo todistetaan vielä Egon mielen ulkopuolisen Jumalan toden ja muuttumattoman luonnon avulla – ontologisella argumentilla. Tutkielmassa osoitetaan, miksi vasta ontologisella argumentilla Ego saavuttaa lopullisen, täydellisen varmuuden omiin epistemologisiin kykyihinsä. Ontologista argumenttia analysoidaan Jean-Luc Marionin, Martial Gueroult’n, Anne Ashley Davenportin sekä John Carrieron Descartes-sekundäärikirjallisuuden avulla. Samalla näitä Descartes-tutkijoita analysoidaan kriittisesti sekä osoitetaan, miksi ne eivät ole kyenneet vastaamaan täydellisesti kysymykseen siitä, miksi Descartes todistaa Jumalan olemassaolon kahdesti.