Koirankasvattajan tuloverotus
Sandbacka, Jenny (2025-11-10)
Koirankasvattajan tuloverotus
(10.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251111107019
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251111107019
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee koirankasvattajan tuloverotusta. Tutkimuksen kohteena on koirankasvattamiseen liittyvien kulujen vähennysoikeus tuloverotuksessa. Tarkoituksena on selvittää, onko Verohallinnon nykyinen linjaus vähennysoikeuksista verolainsäädännön mukainen ja tasa-arvoinen muihin toimialoihin nähden. Tutkimus on luonteeltaan oikeudellinen, ja sen teoreettisena viitekehyksenä on suomalainen tuloverolainsäädäntö (erityisesti TVL ja EVL) sekä Verohallinnon ohjeet. Käytetty tutkimusmenetelmä on pääosin lainoppi, jossa tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta.
Koirankasvatus voidaan verotuksellisesti jakaa harrastustoimintaan, tulonhankkimistoimintaan tai elinkeinotoimintaan. Näitä eri toimintamuotoja koskee erilaiset oikeudet ja velvoitteet. Tutkimus osoittaa, että Verohallinnon nykyinen ohjeistus koirankasvattamiseen liittyvistä vähennyskelpoisista kuluista soveltuu vain harrastusmuotoiseen kasvatukseen, jossa vähennyskelpoisia ovat ainoastaan pentueen teettämisestä välittömästi aiheutuneet kulut. Kuitenkaan monen kasvattajan toiminnan laajuus ja suunnitelmallisuus ei mahdu harrastustoiminnan kriteereihin.
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että Verohallinto ei tällä hetkellä hyväksy vähennettäväksi useita kuluja, jotka ovat välttämättömiä tulonhankkimistarkoituksessa harjoitetulle kasvatustoiminnalle. Tämän tulkitaan olevan lainvastaista, sillä tuloverolaki (TVL 29 §) ja elinkeinoverolaki (EVL 7 §) antavat laajan vähennysoikeuden kaikille tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneille menoille. Nykyinen linjaus on myös epätasa-arvoinen muihin elinkeinotoiminnan aloihin verrattuna, koska laaja vähennysoikeus on tunnustettu näille aloille.
Tutkimuksen perusteella esitetään, että Verohallinnon ohjeistusta tulisi päivittää siten, että tulonhankkimis- tai elinkeinotoimintaa harjoittavat kasvattajat saavat vähentää kaikki tulon hankkimisesta aiheutuvat kulut, kuten laki edellyttää. Lisäksi Verohallinnon tulisi antaa selkeät suuntaviivat sen arvioimiseksi, milloin toiminta katsotaan pienimuotoista harrastustoimintaa laajemmaksi, tulonhankkimis- tai elinkeinotoiminnaksi. Myös kasvattajien on itse arvioitava oma toimintansa luonne ja pystyttävä osoittamaan tulonhankkimistarkoitus kirjanpidon tai muistiinpanojen avulla, saadakseen laajan vähennysoikeuden.
Koirankasvatus voidaan verotuksellisesti jakaa harrastustoimintaan, tulonhankkimistoimintaan tai elinkeinotoimintaan. Näitä eri toimintamuotoja koskee erilaiset oikeudet ja velvoitteet. Tutkimus osoittaa, että Verohallinnon nykyinen ohjeistus koirankasvattamiseen liittyvistä vähennyskelpoisista kuluista soveltuu vain harrastusmuotoiseen kasvatukseen, jossa vähennyskelpoisia ovat ainoastaan pentueen teettämisestä välittömästi aiheutuneet kulut. Kuitenkaan monen kasvattajan toiminnan laajuus ja suunnitelmallisuus ei mahdu harrastustoiminnan kriteereihin.
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että Verohallinto ei tällä hetkellä hyväksy vähennettäväksi useita kuluja, jotka ovat välttämättömiä tulonhankkimistarkoituksessa harjoitetulle kasvatustoiminnalle. Tämän tulkitaan olevan lainvastaista, sillä tuloverolaki (TVL 29 §) ja elinkeinoverolaki (EVL 7 §) antavat laajan vähennysoikeuden kaikille tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneille menoille. Nykyinen linjaus on myös epätasa-arvoinen muihin elinkeinotoiminnan aloihin verrattuna, koska laaja vähennysoikeus on tunnustettu näille aloille.
Tutkimuksen perusteella esitetään, että Verohallinnon ohjeistusta tulisi päivittää siten, että tulonhankkimis- tai elinkeinotoimintaa harjoittavat kasvattajat saavat vähentää kaikki tulon hankkimisesta aiheutuvat kulut, kuten laki edellyttää. Lisäksi Verohallinnon tulisi antaa selkeät suuntaviivat sen arvioimiseksi, milloin toiminta katsotaan pienimuotoista harrastustoimintaa laajemmaksi, tulonhankkimis- tai elinkeinotoiminnaksi. Myös kasvattajien on itse arvioitava oma toimintansa luonne ja pystyttävä osoittamaan tulonhankkimistarkoitus kirjanpidon tai muistiinpanojen avulla, saadakseen laajan vähennysoikeuden.