Sijoitusrahastojen nettonollaväitteet kestävän rahoituksen sääntelykehyksessä

Abstract

Tutkielma käsittelee nettonollaväitteiden sääntelyä sijoitusrahastoissa kestävän rahoituksen viitekehyksessä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten nettonollatavoitteita hyödyntävät sijoitusrahastot asettuvat SFDR-asetuksen artiklojen 8 ja 9 väliseen luokitteluun sekä miten sijoitusrahastojen tiedonantovelvollisuudet mahdollistavat tai rajoittavat nettonollaväitteiden esittämistä sijoittajille. Tiedonantovelvollisuuksia tarkastellaan rahastoesitteen ja avaintietoasiakirjan näkökulmasta, kun taas jatkuvat tiedonantovelvoitteet jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimus on toteutettu lainopillisena tutkimuksena eli analysoitu voimassa olevaa oikeutta hyödyntäen lainsäädäntöä, sen valmisteluaineistoja, oikeuskirjallisuutta ja erilaisia viranomaislähteitä.

Tutkimus osoittaa, että sijoitusrahastot hyödyntävät erilaisia kestävyysväitteitä, kuten nettonollaväitteitä, mutta niiden sääntely on hajanaista ja osin tulkinnanvaraista. SFDR-asetuksen 8 ja 9 artiklojen välinen rajanveto on epätäsmällinen ja perustuu rahastoyhtiöiden omaan tulkintaan, sillä viranomainen ei vahvista luokittelua. Lisäksi sääntely ei edellytä, että nettonollatavoitteet perustuvat tieteellisiin vertailuindekseihin, kunhan valinta perustellaan. Tämän voidaan katsoa heikentävän sijoittajille annettavan tiedon vertailukelpoisuutta ja lisäävän viherpesun riskiä rahoitusmarkkinoilla.

Sijoitusrahastojen tiedonantovelvoitteet ohjaavat kestävyystietojen esittämistä vain rajallisesti. Erityisesti nykyinen PRIIPs-asetus, joka sääntelee avaintietoasiakirjan sisältöä, ei turvaa riittävää kestävyystietojen läpinäkyvyyttä. Kestävyystiedot esitetään rahastoesitteessä, mutta laajat ja tekniset asiakirjat jäävät usein sijoittajilta lukematta. Käytännössä sijoittajat hyödyntävät harvoin rahastoesitteitä ja avaintietoasiakirjoja sijoituspäätöksiä tehdessään, mikä heikentää tiedonantovelvoitteiden vaikuttavuutta. Tämä korostaa nettonollaväitteiden viestinnällistä luonnetta.

Tutkielmassa päätellään, että sääntelykehikkoa tulisi kehittää siten, että se parantaisi kestävyysväitteiden todennettavuutta ja yhdenmukaisuutta. Käynnissä olevat SFDR- ja PRIIPs-asetusten uudistukset ovat tärkeitä askeleita kohti selkeämpää ja vertailukelpoisempaa tiedonantoa. Uudistusten vaikutukset sijoittajansuojaan voivat kuitenkin jäädä rajallisiksi, mikäli sijoittajat eivät tosiasiallisesti hyödynnä saatavilla olevaa tietoa.