RakL 131 §:n yhdyskuntateknistä laitetta koskevan sopimuksen sivullissitovuus : Kiinteistön myöhemmän luovutuksensaajan oikeussuojan tarve yhdyskuntateknisen laitteen sijoittamista koskevassa järjestelyssä
Repo, Roosa (2025-12-01)
RakL 131 §:n yhdyskuntateknistä laitetta koskevan sopimuksen sivullissitovuus : Kiinteistön myöhemmän luovutuksensaajan oikeussuojan tarve yhdyskuntateknisen laitteen sijoittamista koskevassa järjestelyssä
(01.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115815
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251208115815
Tiivistelmä
Yksityisten väliseen sopimukseen perustuva oikeus sijoittaa yhdyskuntatekninen laite toisen omistamalle tai hallitsemalle kiinteistölle on sisältynyt rakentamislainsäädäntöön ydinsisällöltään muuttumattomana rakennuslaista aina nykyisin voimassa olevaan rakentamislakiin. Maankäyttö- ja rakentamislain yhdyskuntateknisen laitteen sijoittamista koskevaan 161 §:ään lisättiin säännös, jonka mukaan sopimus sitoo myöhempää kiinteistön luovutuksensaajaa. Sitovuus on riippumatonta myöhemmän luovutuksensaajan tietämyksestä sopimuksen suhteen.
Tutkimuksen aiheena on voimassa olevan rakentamislain 131 §:n mukaisen sopimusperusteisen sijoittamisoikeuden sivullissitovuuden tarkastelu ja suhde kiinteistörasitelainsäädäntöön. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiseksi myöhemmän luovutuksensaajan oikeusturva muodostuu rakentamislain ja kiinteistönmuodostamislain kiinteistörasitteita koskevan lainsäädännön valossa, kun kiinteistön kaupan kohteena olevaa kiinteistöä rasittaa rakentamislain 131 §:n mukainen sijoittamisoikeus. Myöhemmän luovutuksensaajan oikeusturvaa havainnollisestaan tarkastelemalla esineoikeudellisen julkisuusperiaatteen toteutumista rakentamislain 131 §:n mukaisen sopimusperusteisen sijoittamisoikeuden osalta.
Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Oikeusteoreettista analyysia on käytetty vähäisessä määrin havainnollistettaessa johtorasiteoikeuden ja rakentamislain 131 §:n sijoittamisoikeuden sisältöä. Tutkimusaineisto muodostuu voimassa olevasta lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, ylimpien kotimaisten tuomioistuinten ratkaisukäytännöstä sekä oikeuskirjallisuudesta. Tutkimusaineistoon sisältyy myös yksi hovioikeuden ratkaisu.
Tutkimuksen perusteella rakentamislain 131 §:n sijoittamisoikeus on olennaisilta osiltaan samansisältöinen kuin kiinteistörasiteoikeuksiin lukeutuva johtorasiteoikeus. Myöhemmällä luovutuksensaajalla on todellinen oikeussuojan tarve, joka ei nykyisen rakentamislain ja kiinteistönmuodostamislain järjestelmässä ei täyty tyydyttävällä tavalla. Myöhemmän luovutuksensaajan oikeusturva on heikompi, kun kyse on rakentamislain 131 §:n mukaisesta sijoittamisoikeudesta johtorasiteoikeuden sijaan. Oikeusturvan heikkous on yhteydessä esineoikeudellisen julkisuusperiaatteen toteutumattomuuteen ja myöhemmän luovutuksensaajan puutteelliseen omaan kykyyn hallita riskiään kiinteistön kaupassa sijoittamisoikeuden suhteen. Myöhemmän luovutuksensaajan aseman parantamiseksi tehdään de lege ferenda -kannanotto.
Tutkimuksen aiheena on voimassa olevan rakentamislain 131 §:n mukaisen sopimusperusteisen sijoittamisoikeuden sivullissitovuuden tarkastelu ja suhde kiinteistörasitelainsäädäntöön. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiseksi myöhemmän luovutuksensaajan oikeusturva muodostuu rakentamislain ja kiinteistönmuodostamislain kiinteistörasitteita koskevan lainsäädännön valossa, kun kiinteistön kaupan kohteena olevaa kiinteistöä rasittaa rakentamislain 131 §:n mukainen sijoittamisoikeus. Myöhemmän luovutuksensaajan oikeusturvaa havainnollisestaan tarkastelemalla esineoikeudellisen julkisuusperiaatteen toteutumista rakentamislain 131 §:n mukaisen sopimusperusteisen sijoittamisoikeuden osalta.
Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Oikeusteoreettista analyysia on käytetty vähäisessä määrin havainnollistettaessa johtorasiteoikeuden ja rakentamislain 131 §:n sijoittamisoikeuden sisältöä. Tutkimusaineisto muodostuu voimassa olevasta lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, ylimpien kotimaisten tuomioistuinten ratkaisukäytännöstä sekä oikeuskirjallisuudesta. Tutkimusaineistoon sisältyy myös yksi hovioikeuden ratkaisu.
Tutkimuksen perusteella rakentamislain 131 §:n sijoittamisoikeus on olennaisilta osiltaan samansisältöinen kuin kiinteistörasiteoikeuksiin lukeutuva johtorasiteoikeus. Myöhemmällä luovutuksensaajalla on todellinen oikeussuojan tarve, joka ei nykyisen rakentamislain ja kiinteistönmuodostamislain järjestelmässä ei täyty tyydyttävällä tavalla. Myöhemmän luovutuksensaajan oikeusturva on heikompi, kun kyse on rakentamislain 131 §:n mukaisesta sijoittamisoikeudesta johtorasiteoikeuden sijaan. Oikeusturvan heikkous on yhteydessä esineoikeudellisen julkisuusperiaatteen toteutumattomuuteen ja myöhemmän luovutuksensaajan puutteelliseen omaan kykyyn hallita riskiään kiinteistön kaupassa sijoittamisoikeuden suhteen. Myöhemmän luovutuksensaajan aseman parantamiseksi tehdään de lege ferenda -kannanotto.