S2-oppilaiden ajatuksia omasta tunneosaamisestaan ja kokemuksia tunteiden tunnistamisesta koulun digitaalisissa peliympäristöissä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää s2-oppilaiden ajatuksia ja kokemuksia tunteista sekä niiden tunnistamisesta. Tutkimuksessa selvitettiin, mitä kokemuksia ja käsityksiä s2-oppilailla on omien tunnetaitojen hallinasta. Lisäksi selvitin, että miten oppilaat kokevat tunteiden ilmaisemisen monikielisesti ja kuinka he tunnistavat tunteita koulun digitaalisissa peliympäristöissä muissa oppilaista. Tutkimuksessa kuvaan aikaisempia oppilaiden tunnetaidoista tehtyjä tutkimuksia ja kuinka on ajankohtaista saada lisää tutkimusta s2-oppilaista ja vieraskielisyydestä. Kasvava maahanmuutto vaikuttaa kouluun, koska se tarkoittaa, että monikielisyys lisääntyy luokissa ja opettajilta vaaditaan kielitietoisuutta. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän lisääntyessä, ja jo useamman oppilaan ollessa monikielinen on keskeistä myös tutkia heitä ja saada lisää tieteellistä tietoa heistä. Tässä tutkimuksessa yksi näkökulma oli tunteiden tunnistaminen koulun digitaalisissa peliympäristöissä, sillä se tuo ulkoisen ulottuvuuden tunteita tarkkaillessa. Digitaalinen oppiminen on olennainen osa Suomen kouluarkea, joten koin sen olevan hyvä lisä tutkimukseen sekä aiemmista tutkimuksista poikkeava näkökulma. Tutkimukseen osallistui seitsemän 5.–6.-luokkalaista, jotka puhuivat suomea toisena kielenä. Lähestymistapana oli fenomenografia, jonka tavoite on kokemusten esille tuominen. Aineistokeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja. Tutkimuksessa ilmeni, että haastateltavat tunnistivat perustunteet kuten vihan, ilon, surun, hämmennyksen ja pelon. Muutamalle oli haasteellista ymmärtää mitä tarkoitin tunteiden ilmaisemisella, mutta he saivat tukea esimerkeistä. Yleisesti haastateltavien kokemus muiden tunteiden tunnistamisesta oli joko kasvoista tai ilmeistä. Eivätkä he kokeneet mitään hankaluuksia kertoa omista tunteistaan muille. Lisäksi tutkimuksen tuloksissa selvisi, että haastateltavilla oli helppoa kertoa tunteistaan suomen kielellä ja jos oli vaikeaa usein apua, sai joko vanhemmalta tai luokanopettajalta. Havaitsin tutkimuksessa myös, että luokan digitaalisessa peliympäristössä haastateltavien tunteiden havaitseminen jakautui kolmeen. Osa ei huomioinut muita ollenkaan, toiset haastateltavat huomasivat äänentason avulla, miten muiden pelaaminen sujui ja osa huomioi muiden oppilaiden ilmeitä. Tunneosaaminen ja niiden ilmaisemisen harjoitteleminen on keskeistä koulussa. Etenkin kun oppilas on monikielinen, tulee siihen uusi ulottuvuus, jota voi opettajana tukea monesta näkökulmasta, mutta etenkin kielitietoisuuden avulla.