FMR1-geenin premutaation rooli varhaisen munasarjatoiminnan vajauksen riskitekijänä naisilla
Luoma-aho, Iida (2025-12-02)
FMR1-geenin premutaation rooli varhaisen munasarjatoiminnan vajauksen riskitekijänä naisilla
Luoma-aho, Iida
(02.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116329
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116329
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan FMR1-geenin premutaation vaikutusta naisten ennenaikaiseen munasarjatoiminnan vajauteen, FXPOI:hin. FXPOI on geneettinen tila, joka johtaa hedelmällisyyden heikkenemiseen, hormonaalisiin muutoksiin ja vaihdevuosien kaltaisiin oireisiin ennen 40 vuoden ikää. Tutkielma käsittelee FXPOI:n molekyyligeneettistä taustaa, diagnostiikkaa, hoitomuotoja ja periytyvyyttä. Premutaatio tarkoittaa CGG-toistojaksojen määrän kasvua FMR1-geenissä, mikä voi vaikuttaa FMRP-proteiinin tuotantoon ja häiritä solujen normaalia toimintaa. CGG-toistojaksot luokitellaan normaalialueesta täysmutaatioon ja niiden pituus vaikuttaa siihen, miten premutaatio voi periytyä ja laajentua seuraavien sukupolvien välillä. FXPOI esiintyy noin joka viidennellä premutaation kantajalla. Diagnostiikassa hyödynnetään molekyyligeneettisiä menetelmiä, kuten polymeraasiketjureaktiota, Southern blot -analyysiä ja fluoresoivaa sekvensointi, sekä ei-geneettisiä biomarkkereita, kuten FSH-pitoisuuksia ja ultraäänitutkimuksia. Hoitoon kuuluu hormonikorvaushoito, yksilöllisen ehkäisyn suunnittelu ja tarvittaessa hedelmöityshoito, kuten koeputkihedelmöitys ja sen rinnalla käytetty preimplantaatiogeenitestaus. Tutkielmassa käsitellään samalla Kuopion yliopistollisen sairaalan toteuttamaa seulontaohjelmaa, jossa tunnistettiin useita premutaation kantajia ilman aiempaa perhehistoriaa, mikä korostaa laajempien seulontojen tarpeellisuutta. FXPOI:n hoito vaatii moniammatillista yhteistyötä, jonka avulla mahdollisimman varhainen diagnosointi yhdistettynä yksilölliseen hoitosuunnitelmaan voi parantaa potilaan elämänlaatua ja edistää perhesuunnittelua.
