Luonnon ja ympäristön monimuotoisuuden säilyttäminen, ennallistaminen ja ylläpitäminen maaseutu- ja maatalousympäristöissä : Lehmät ja hevoset mukana strategioissa ja toimenpiteissä
Puttonen, Anne (2025-12-08)
Luonnon ja ympäristön monimuotoisuuden säilyttäminen, ennallistaminen ja ylläpitäminen maaseutu- ja maatalousympäristöissä : Lehmät ja hevoset mukana strategioissa ja toimenpiteissä
Puttonen, Anne
(08.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251212118239
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251212118239
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman aiheena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ennallistaminen ja ylläpitäminen maaseutu- ja maatalousympäristöissä. Tutkielma tarkastelee, miten maatalous voi muuttua luonnon köyhdyttäjästä sen monimuotoisuuden tukijaksi, erityisesti laiduntamisen, lehmien ja hevosten, sekä luontoystävällisten viljelykäytäntöjen avulla. Lähtökohtana on ajatus maataloudesta ja luonnosta symbioottisena järjestelmänä, jossa molemmat tukevat toistensa hyvinvointia.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käytäntöjä ja strategioita voidaan hyödyntää maatalouden ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittamisessa sekä osoittaa, että maatalous voi toimia biodiversiteetin vahvistajana. Tutkimusaineistona on hyödynnetty kansallisia ja kansainvälisiä tutkimuksia, virallisia raportteja sekä ympäristöpolitiikan asiakirjoja ja alakohtaista kirjallisuutta. Työssä tarkastellaan laidunnuksen merkitystä perinnebiotooppien säilyttämisessä, viljelykäytäntöjen vaikutusta ekosysteemipalveluihin sekä niitä strategioita ja toimenpiteitä, joilla voidaan kääntää maatalouden suunta luontoystävällisemmäksi.
Keskeisten tutkimustulosten perusteella laiduneläimillä on merkittävä rooli perinnebiotooppien ja maisemien ylläpidossa, ja tämän avulla voidaan säilyttää sekä lajiston että elinympäristöjen monimuotoisuutta. Monipuoliset viljelykäytännöt tukevat maaperän ja ekosysteemipalvelujen kestävyyttä. Lisäksi kansalliset ja kansainväliset strategiat tarjoavat ohjauskehityksen, jonka avulla maatalous voi kehittyä luontoystävällisemmäksi. Maatalouden ja luonnon vuorovaikutteinen suhde voi parhaimmillaan muodostaa vastavuoroisen hyötyverkoston, jossa viljely hyötyy luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista, kuten pölytyksestä, maaperän elinvoimasta ja ravinteiden kiertokulusta, samalla kun luonto saa tukea hoidetusta maisemasta, perinnebiotooppien säilymisestä ja ympäristöä kuormittamattomista viljelymenetelmistä.
Tulosten perusteella maatalouden ja luonnon ei tarvitse olla toistensa vastavoimia, vaan oikein kohdennetuilla käytännöillä ja politiikkatoimilla maatalous ja biodiversiteetti voivat vahvistaa ja tukea toisiaan. Lehmien ja hevosten laidunnus ylläpitää maisemien ja lajien monimuotoisuutta, ja monipuoliset viljelykäytännöt tukevat maaperän ja ekosysteemien elinvoimaa. Näin voidaan rakentaa maaseutua, jossa tuotanto ja luonnon monimuotoisuus kulkevat rinnakkain.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käytäntöjä ja strategioita voidaan hyödyntää maatalouden ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittamisessa sekä osoittaa, että maatalous voi toimia biodiversiteetin vahvistajana. Tutkimusaineistona on hyödynnetty kansallisia ja kansainvälisiä tutkimuksia, virallisia raportteja sekä ympäristöpolitiikan asiakirjoja ja alakohtaista kirjallisuutta. Työssä tarkastellaan laidunnuksen merkitystä perinnebiotooppien säilyttämisessä, viljelykäytäntöjen vaikutusta ekosysteemipalveluihin sekä niitä strategioita ja toimenpiteitä, joilla voidaan kääntää maatalouden suunta luontoystävällisemmäksi.
Keskeisten tutkimustulosten perusteella laiduneläimillä on merkittävä rooli perinnebiotooppien ja maisemien ylläpidossa, ja tämän avulla voidaan säilyttää sekä lajiston että elinympäristöjen monimuotoisuutta. Monipuoliset viljelykäytännöt tukevat maaperän ja ekosysteemipalvelujen kestävyyttä. Lisäksi kansalliset ja kansainväliset strategiat tarjoavat ohjauskehityksen, jonka avulla maatalous voi kehittyä luontoystävällisemmäksi. Maatalouden ja luonnon vuorovaikutteinen suhde voi parhaimmillaan muodostaa vastavuoroisen hyötyverkoston, jossa viljely hyötyy luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista, kuten pölytyksestä, maaperän elinvoimasta ja ravinteiden kiertokulusta, samalla kun luonto saa tukea hoidetusta maisemasta, perinnebiotooppien säilymisestä ja ympäristöä kuormittamattomista viljelymenetelmistä.
Tulosten perusteella maatalouden ja luonnon ei tarvitse olla toistensa vastavoimia, vaan oikein kohdennetuilla käytännöillä ja politiikkatoimilla maatalous ja biodiversiteetti voivat vahvistaa ja tukea toisiaan. Lehmien ja hevosten laidunnus ylläpitää maisemien ja lajien monimuotoisuutta, ja monipuoliset viljelykäytännöt tukevat maaperän ja ekosysteemien elinvoimaa. Näin voidaan rakentaa maaseutua, jossa tuotanto ja luonnon monimuotoisuus kulkevat rinnakkain.
