Vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden markkinaehtoisuus siirtohinnoittelussa
Kolstela, Hilla (2025-12-06)
Vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden markkinaehtoisuus siirtohinnoittelussa
Kolstela, Hilla
(06.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251211117612
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251211117612
Tiivistelmä
Aineeton omaisuus on kasvavassa määrin osa menestyvää liiketoimintaa. Yritysten omaisuuden sekä arvonmuodostumisen muuttuessa aineellisesta omaisuudesta kohti aineettoman omaisuuden aikakautta on esiin noussut uudenlaisia haasteita. Ajankohtaiseksi ovat muodostuneet aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelulliset kysymykset, kuten verottajan ja verovelvollisen välillä vallitseva informaatioepäsymmetria sekä omaisuuden arvostamisongelmat.
Tutkielman tehtävänä on valottaa aineettoman omaisuuden siirtohinnoitteluun liittyviä epävarmuuksia sekä analysoida, kuinka aineettoman omaisuuden markkinaehtoisuutta voidaan luotettavasti arvioida, ja millaisia vaikutuksia arvioinnilla on yrityksiin. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on selvittää, kuinka OECD:n määrittelemän vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden arviointi toteutuu nykyisen voimassa olevan sääntelyn valossa.
Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen pohjautuen voimassa olevaan oikeuteen. Tutkielman avulla avataan siirtohinnoittelun, vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden, markkinaehtoperiaatteen sekä siirtohinnoitteluoikaisun käsitteitä. Käsitteiden pohjalta tutkielmassa analysoidaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa esitettyjen siirtohinnoittelumenetelmien soveltuvuutta vaikeasti arvostettavien aineettomien omaisuuksien markkinaehtoisen hinnan määrittelyyn. Tutkielman avulla arvioidaan lisäksi aineettomien omaisuuksien siirtohinnoittelullisten epävarmuuksien vaikutusta yrityksiin sekä siirtohinnoittelullisten ennakkosopimusten asemaa mahdollisena ongelmien ratkaisijana.
Siirtohinnoittelun perustana toimii markkinaehtoperiaate. Markkinaehtoperiaatteen mukaan etuyhteydessä olevien yrityksen välillä tulee noudattaa hintaa, jota toisistaan riippumattomien yritysten välillä olisi noudatettu. Tämä voidaan kuitenkin katsoa ongelmalliseksi lähtökohdaksi ottaen huomioon vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden luonteen.
OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden avulla on pyritty selkeyttämään ja helpottamaan siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden määrittelyä ja todentamista. Ratkaisuksi siirtohinnoittelumenetelmien huonoon soveltuvuuteen on OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa vastattu niin sanottujen ex post -tulosten soveltamismahdollisuudella. Toisena mahdollisena ratkaisuna haasteisiin on nähty siirtohinnoittelulliset ennakkosopimukset, joilla ennakollisesti pyritään ratkaisemaan tulkinnallisia siirtohinnoitteluhaasteita. Ratkaisuyritykset eivät ole kuitenkaan pystyneet vastaamaan vallitseviin haasteisiin.
Tutkielman pohjalta vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden markkinaehtoisuuden määrittelyn voidaan todeta aiheuttavan laajaa epävarmuutta yritystoiminnassa. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden voidaankin todeta pitkälti vastaavan kehitysyrityksistä huolimatta aineelliselle omaisuudelle perustuvien yrityksien tarpeisiin. Aineettoman omaisuuden maailmassa siirtohinnoitteluohjeiden voidaankin todeta omaavaan merkittäviä soveltuvuushaasteita, joihin puuttuminen voidaan nähdä tulevaisuuden kannalta keskeisenä.
Tutkielman tehtävänä on valottaa aineettoman omaisuuden siirtohinnoitteluun liittyviä epävarmuuksia sekä analysoida, kuinka aineettoman omaisuuden markkinaehtoisuutta voidaan luotettavasti arvioida, ja millaisia vaikutuksia arvioinnilla on yrityksiin. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on selvittää, kuinka OECD:n määrittelemän vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden arviointi toteutuu nykyisen voimassa olevan sääntelyn valossa.
Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen pohjautuen voimassa olevaan oikeuteen. Tutkielman avulla avataan siirtohinnoittelun, vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden, markkinaehtoperiaatteen sekä siirtohinnoitteluoikaisun käsitteitä. Käsitteiden pohjalta tutkielmassa analysoidaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa esitettyjen siirtohinnoittelumenetelmien soveltuvuutta vaikeasti arvostettavien aineettomien omaisuuksien markkinaehtoisen hinnan määrittelyyn. Tutkielman avulla arvioidaan lisäksi aineettomien omaisuuksien siirtohinnoittelullisten epävarmuuksien vaikutusta yrityksiin sekä siirtohinnoittelullisten ennakkosopimusten asemaa mahdollisena ongelmien ratkaisijana.
Siirtohinnoittelun perustana toimii markkinaehtoperiaate. Markkinaehtoperiaatteen mukaan etuyhteydessä olevien yrityksen välillä tulee noudattaa hintaa, jota toisistaan riippumattomien yritysten välillä olisi noudatettu. Tämä voidaan kuitenkin katsoa ongelmalliseksi lähtökohdaksi ottaen huomioon vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden luonteen.
OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden avulla on pyritty selkeyttämään ja helpottamaan siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden määrittelyä ja todentamista. Ratkaisuksi siirtohinnoittelumenetelmien huonoon soveltuvuuteen on OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa vastattu niin sanottujen ex post -tulosten soveltamismahdollisuudella. Toisena mahdollisena ratkaisuna haasteisiin on nähty siirtohinnoittelulliset ennakkosopimukset, joilla ennakollisesti pyritään ratkaisemaan tulkinnallisia siirtohinnoitteluhaasteita. Ratkaisuyritykset eivät ole kuitenkaan pystyneet vastaamaan vallitseviin haasteisiin.
Tutkielman pohjalta vaikeasti arvostettavan aineettoman omaisuuden markkinaehtoisuuden määrittelyn voidaan todeta aiheuttavan laajaa epävarmuutta yritystoiminnassa. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden voidaankin todeta pitkälti vastaavan kehitysyrityksistä huolimatta aineelliselle omaisuudelle perustuvien yrityksien tarpeisiin. Aineettoman omaisuuden maailmassa siirtohinnoitteluohjeiden voidaankin todeta omaavaan merkittäviä soveltuvuushaasteita, joihin puuttuminen voidaan nähdä tulevaisuuden kannalta keskeisenä.
