Connecting supply chain finance and buyer-supplier relationships : Understanding the balance of power and dependency
Levänen, Veera (2025-12-09)
Connecting supply chain finance and buyer-supplier relationships : Understanding the balance of power and dependency
Levänen, Veera
(09.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119144
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119144
Tiivistelmä
Supply chain finance (SCF) has gained increasing attention as a mechanism for improving liquidity and supporting financially constrained supply chain partners. Although SCF has been widely discussed from a financial perspective, its relational implications have received little attention. This thesis investigates how SCF influences the balance of power and dependency in buyer–supplier relationships and how existing power dynamics shape attitudes toward SCF solutions, such as reverse factoring and trade credit.
The findings show that attitudes toward SCF are strongly influenced by the initial power structure. Buyers typically view SCF as an opportunity to optimise working capital, whereas suppliers may exhibit reluctance when benefits appear unevenly distributed. Moreover, SCF generates three distinct relational outcomes: it can reinforce existing power asymmetry when used in benefits of the dominant firm; buffer supplier vulnerability by improving liquidity and creditworthiness; or increase mutual dependence and strengthen collaboration when implemented with egalitarian intentions.
This thesis contributes to the academic debate by demonstrating that SCF is not merely a financial tool but also a relational mechanism that reshapes inter-organisational power. In managerial terms, the results highlight that SCF is most successful when adopted to support — rather than exploit — partners in the supply chain. Future research should continue to examine SCF from a relational perspective and investigate how SCF functions in supply chains where power is imbalanced. Toimitusketjun rahoitus (supply chain finance, SCF) on noussut keinoksi parantaa yritysten likviditeettiä ja tukea taloudellisesti rajoittuneita toimitusketjun kumppaneita. Toimitusketjun rahoitusratkaisuja on tutkittu laajasti taloudellisesta näkökulmasta, mutta sen vaikutuksia ostaja–toimittajasuhteiden dynamiikkaan on tarkasteltu huomattavasti vähemmän. Tämä kanditutkielma tutkii, miten SCF vaikuttaa ostaja–toimittajasuhteiden valta- ja riippuvuustasapainoon sekä missä määrin olemassa oleva valtarakenne muokkaa yritysten suhtautumista SCF-ratkaisuihin, kuten ostajarahoitukseen (reverse factoring) ja kauppaluottoon (trade credit).
Tutkimus perustuu kirjallisuusanalyysiin, jossa SCF-ratkaisuja tarkastellaan suhteessa valta- ja riippuvuusteorioihin. Tavoitteena on ensinnäkin selvittää, kuinka valta- ja riippuvuussuhde vaikuttaa yritysten halukkuuteen hyödyntää SCF-ratkaisuja, ja toiseksi, kuinka SCF: n käyttöönotto muuttaa riippuvuusrakenteita ostajan ja toimittajan välillä.
Tulokset osoittavat, että asenteet toimitusketjun rahoitusta kohtaan määräytyvät vahvasti ostaja-toimittajasuhteen valtarakenteen mukaan. Ostajat näkevät SCF:n tyypillisesti työkaluna käyttöpääoman optimointiin, kun taas toimittajat voivat suhtautua siihen varauksella, mikäli hyödyt eivät jakaudu tasapuolisesti. Lisäksi tutkimus osoittaa, että SCF voi johtaa kolmeen erilaiseen suhdevaikutukseen: se voi vahvistaa olemassa olevaa valtaepätasapainoa, vähentää toimittajan haavoittuvuutta parantamalla sen likviditeettiä ja luottokelpoisuutta tai lisätä molemminpuolista riippuvuutta ja syventää yhteistyötä.
Kokonaisuutena tutkimus osoittaa, että SCF ei ole pelkästään rahoitusinstrumentti, vaan myös suhteita muokkaava mekanismi, joka voi joko heikentää tai vahvistaa ostaja–toimittajasuhdetta riippuen osapuolten hallintakäytännöistä ja tavoitteista.
The findings show that attitudes toward SCF are strongly influenced by the initial power structure. Buyers typically view SCF as an opportunity to optimise working capital, whereas suppliers may exhibit reluctance when benefits appear unevenly distributed. Moreover, SCF generates three distinct relational outcomes: it can reinforce existing power asymmetry when used in benefits of the dominant firm; buffer supplier vulnerability by improving liquidity and creditworthiness; or increase mutual dependence and strengthen collaboration when implemented with egalitarian intentions.
This thesis contributes to the academic debate by demonstrating that SCF is not merely a financial tool but also a relational mechanism that reshapes inter-organisational power. In managerial terms, the results highlight that SCF is most successful when adopted to support — rather than exploit — partners in the supply chain. Future research should continue to examine SCF from a relational perspective and investigate how SCF functions in supply chains where power is imbalanced.
Tutkimus perustuu kirjallisuusanalyysiin, jossa SCF-ratkaisuja tarkastellaan suhteessa valta- ja riippuvuusteorioihin. Tavoitteena on ensinnäkin selvittää, kuinka valta- ja riippuvuussuhde vaikuttaa yritysten halukkuuteen hyödyntää SCF-ratkaisuja, ja toiseksi, kuinka SCF: n käyttöönotto muuttaa riippuvuusrakenteita ostajan ja toimittajan välillä.
Tulokset osoittavat, että asenteet toimitusketjun rahoitusta kohtaan määräytyvät vahvasti ostaja-toimittajasuhteen valtarakenteen mukaan. Ostajat näkevät SCF:n tyypillisesti työkaluna käyttöpääoman optimointiin, kun taas toimittajat voivat suhtautua siihen varauksella, mikäli hyödyt eivät jakaudu tasapuolisesti. Lisäksi tutkimus osoittaa, että SCF voi johtaa kolmeen erilaiseen suhdevaikutukseen: se voi vahvistaa olemassa olevaa valtaepätasapainoa, vähentää toimittajan haavoittuvuutta parantamalla sen likviditeettiä ja luottokelpoisuutta tai lisätä molemminpuolista riippuvuutta ja syventää yhteistyötä.
Kokonaisuutena tutkimus osoittaa, että SCF ei ole pelkästään rahoitusinstrumentti, vaan myös suhteita muokkaava mekanismi, joka voi joko heikentää tai vahvistaa ostaja–toimittajasuhdetta riippuen osapuolten hallintakäytännöistä ja tavoitteista.
