Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta Venäjän hyökkäyssodan aikana : Sääntelykehys sekä yritysten valta ja vastuu
Leppälä, Lilli (2025-12-11)
Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta Venäjän hyökkäyssodan aikana : Sääntelykehys sekä yritysten valta ja vastuu
(11.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251216120116
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251216120116
Tiivistelmä
Tässä ON-työssä tarkastellaan kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa Ukrainan sodan aikana. Aihe- ja kohderajauksena ovat Suomesta Venäjälle päätyneet kaksikäyttötuotteet, ja ajallinen rajaus alkaa päivämäärästä 24.2.2022, jolloin Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Tutkimusmenetelmänä on käytännöllinen lainoppi, jonka avulla tarkastellaan voimassa olevaa kansallista, EU:n ja kansainvälistä sääntelykehystä. Keskeisimmät oikeusnormit ovat laki kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (500/2024), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/821 sekä kansainvälinen Wassenaarin järjestely.
Tutkielma tarkastelee erityisesti seuraavia kysymyksiä: onko kaksikäyttötuotteiden nykyinen oikeudellinen sääntelykehys riittävä estämään tuotteiden päätymisen Venäjälle, millaisia tosiasiallisia seuraamuksia sääntelyn rikkomisesta on suomalaisille yrityksille aiheutunut, ja millaista ulko- ja turvallisuuspoliittista valtaa kaksikäyttötuotteita vievät yritykset tosiasiallisesti käyttävät.
Yrityksiltä edellytetään entistä tarkempaa ymmärrystä siitä, mihin niiden tuotteet globaalissa toimitusketjussa lopulta päätyvät. Suomessa yritysten toimintaa seurataan vientivalvonnan keinoin, jonka avulla pyritään myös edistämään suomalaisen teknologian vastuullista vientiä.
Työssä havaitaan, että sääntelykehystä heikentää kansainvälisen yhteistyön rapautuminen: Venäjän jäsenyys on lamauttanut Wassenaarin järjestelyn konsensusperustaisen päätöksenteon ja estänyt valvontaluetteloiden ajantasaisen päivittämisen. Tämä on johtanut vientivalvonnan pirstaloitumiseen ja vaikeuttanut yritysten lakisääteistä velvollisuutta selvittää tuotteidensa todellinen loppukäyttäjä. Tosiasiallisia seuraamuksia tarkasteltaessa tutkimus osoittaa, että kotimainen rikosoikeudellinen vastuu toteutuu harvoin korkean näyttökynnyksen vuoksi. Sen sijaan raskaimmat seuraamukset muodostuvat ulkomaisista, erityisesti Yhdysvaltojen, ekstraterritoriaalisista toissijaisista pakotteista, jotka voivat lamauttaa yrityksen toiminnan kokonaan pankki- ja yhteistyösuhteiden katketessa. Johtopäätöksenä työ osoittaa, että kaksikäyttötuotteita vievät yritykset eivät ole vain sääntelyn kohteita, vaan ne käyttävät tosiasiallista ulko- ja turvallisuuspoliittista valtaa omilla päivittäisillä valinnoillaan.
Tutkielma tarkastelee erityisesti seuraavia kysymyksiä: onko kaksikäyttötuotteiden nykyinen oikeudellinen sääntelykehys riittävä estämään tuotteiden päätymisen Venäjälle, millaisia tosiasiallisia seuraamuksia sääntelyn rikkomisesta on suomalaisille yrityksille aiheutunut, ja millaista ulko- ja turvallisuuspoliittista valtaa kaksikäyttötuotteita vievät yritykset tosiasiallisesti käyttävät.
Yrityksiltä edellytetään entistä tarkempaa ymmärrystä siitä, mihin niiden tuotteet globaalissa toimitusketjussa lopulta päätyvät. Suomessa yritysten toimintaa seurataan vientivalvonnan keinoin, jonka avulla pyritään myös edistämään suomalaisen teknologian vastuullista vientiä.
Työssä havaitaan, että sääntelykehystä heikentää kansainvälisen yhteistyön rapautuminen: Venäjän jäsenyys on lamauttanut Wassenaarin järjestelyn konsensusperustaisen päätöksenteon ja estänyt valvontaluetteloiden ajantasaisen päivittämisen. Tämä on johtanut vientivalvonnan pirstaloitumiseen ja vaikeuttanut yritysten lakisääteistä velvollisuutta selvittää tuotteidensa todellinen loppukäyttäjä. Tosiasiallisia seuraamuksia tarkasteltaessa tutkimus osoittaa, että kotimainen rikosoikeudellinen vastuu toteutuu harvoin korkean näyttökynnyksen vuoksi. Sen sijaan raskaimmat seuraamukset muodostuvat ulkomaisista, erityisesti Yhdysvaltojen, ekstraterritoriaalisista toissijaisista pakotteista, jotka voivat lamauttaa yrityksen toiminnan kokonaan pankki- ja yhteistyösuhteiden katketessa. Johtopäätöksenä työ osoittaa, että kaksikäyttötuotteita vievät yritykset eivät ole vain sääntelyn kohteita, vaan ne käyttävät tosiasiallista ulko- ja turvallisuuspoliittista valtaa omilla päivittäisillä valinnoillaan.