Heinäratamon (Plantago lanceolata) taimettumiseen vaikuttavat tekijät

Abstract

Niittykasvien taimettumiseen vaikuttavat siementen sekä sopivien mikrohabitaattien määrä. Mikrohabitaatit muodostuvat ympäristön bioottisista ja abioottisista olosuhteista, kuten ympäröivästä kasvillisuudesta, herbivoriasta sekä ilmastollisista tekijöistä. Tutkielmassani selvitän heinäratamon (Plantago lanceolata L.) taimettumiseen vaikuttavia tekijöitä. Heinäratamot ovat monivuotisia niitty-ympäristöissä viihtyviä putkilokasveja. Tuulipölytteiset heinäratamot lisääntyvät suvullisesti siementen avulla ja suvuttomasti muodostamalla ruusukkeita. Heinäratamoiden lisääntymisjärjestelmä on gynodioikkinen eli populaatiossa voi olla sekä kaksineuvoisia yksilöitä että emikukallisia yksilöitä, joilla on steriilejä hedekukkia. Toteutin tutkielmani Seilin saarella keräämällä kuudelta tutkimusalueelta tiedot 45 kappaleelta 50 x 50 cm kasvillisuusruutuja. Kasvillisuusruuduilta selvitin heinäratamon taimien lukumäärän, sammaleen ja karikkeen peittävyyden, kasvillisuuden peittävyyden sekä keskimääräisen korkeuden ja paljaan maan osuuden. Käytin tutkielmassani myös aiemmin kerättyä aineistoa heinäratamon taimien lukumääristä Seilin saarelta vuosilta 2015–2024. Analysoin aineiston kahdella lineaarisella mallilla. Ensimmäisessä lineaarisessa mallissa selvitin taimimäärän yhteyttä laskemiini kasvillisuusmuuttujiin. Toisessa lineaarisessa mallissa tutkin ilmastollisten muuttujien yhteyttä taimimäärään hyödyntäen aiemmin kerättyä aineistoa. Analyysieni perusteella taimimäärä vähenee karikkeen peittävyyden sekä ympäröivän kasvillisuuden korkeuden kasvaessa - muut kasvillisuusmuuttujat eivät olleet yhteydessä taimimäärään. Sen sijaan ilmastolliset muuttujat (lämpötila ja sademäärä) eivät olleet merkitsevästi yhteydessä heinäratamon taimettumiseen. Heinäratamopopulaatioiden taimettumista voidaan edesauttaa esimerkiksi poistamalla kariketta sekä niittämällä ympäröivää korkeaa kasvillisuutta.