The impact of the European Union’s sustainable finance framework : Competitiveness implications and the European Union’s global position

Abstract

This bachelor’s thesis examines how the European Union’s (EU) sustainable finance framework influences the competitiveness of EU firms and the EU’s global position. The study's background relates to the rising sustainability requirements in the global economy and the increasing pressure on financial markets to support the transition toward climate neutrality. As environmental and social risks have become more visible, policymakers have recognized that private capital plays a critical role in achieving long-term climate and sustainability objectives. In response, the EU has developed a comprehensive sustainable finance framework designed to redirect investment flows, improve transparency and reduce greenwashing. The thesis analyses the main components of the framework: the EU Taxonomy, the Sustainable Finance Disclosure Regulation (SFDR), and the Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD), as well as the EU’s broader sustainable finance strategy. It explores both short- and long-term impacts, focusing on immediate effects, long-term competitiveness implications and key implementation challenges. The analysis draws on existing academic literature, policy reports and institutional documents. The findings indicate that in the short term, the framework imposes substantial reporting requirements and administrative burdens, particularly for small and medium-sized enterprises, which may temporarily weaken competitiveness. Simultaneously, increased transparency and clearer definitions are beginning to strengthen investor confidence and reduce greenwashing risks. In the long term, the framework has the potential to support innovation, enhance market credibility and improve capital allocation, given that simplification efforts and complementary financial reforms advance. The study concludes that the EU’s sustainable finance framework creates both challenges and opportunities. While the initial adjustment period is demanding, the long-term benefits may contribute to a more transparent, sustainable and competitive financial environment. Future research should examine firm-level effects, sectoral differences and the practical functioning of key regulatory instruments as implementation continues to evolve.

Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee, miten Euroopan unionin kestävän rahoituksen sääntelykehikko vaikuttaa EU-yritysten kilpailukykyyn ja globaaliin asemaan. Tutkimusaiheen taustalla ovat globaalisti kiristyvät kestävyyden vaatimukset sekä finanssimarkkinoiden kasvava paine tukea siirtymää kohti ilmastoneutraaliutta. Kun ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät riskit ovat tulleet yhä näkyvämmiksi, päättäjät ovat tunnistaneet yksityisen pääoman keskeisen roolin pitkän aikavälin ilmasto- ja kestävyystavoitteiden saavuttamisessa. Tämän seurauksena EU on kehittänyt laajan kestävän rahoituksen kehikon, jonka tavoitteena on ohjata sijoitusvirtoja kestäviin kohteisiin, lisätä läpinäkyvyyttä ja vähentää viherpesun riskiä. Tutkielma analysoi sääntelykehikon keskeisiä osia: EU-taksonomiaa, kestävyyteen liittyvien tietojen julkistamista koskevaa asetusta (SFDR) ja kestävyysraportointidirektiiviä (CSRD), sekä laajempaa EU:n kestävän rahoituksen strategiaa. Tutkielma tarkastelee sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia, keskittyen sääntelyn välittömiin seurauksiin, pitkän aikavälin kilpailukykyvaikutuksiin ja keskeisiin toimeenpanohaasteisiin. Analyysi perustuu aiempaan tutkimuskirjallisuuteen, politiikkaraportteihin ja institutionaalisiin lähteisiin. Tutkimuksen mukaan sääntely aiheuttaa lyhyellä aikavälillä huomattavia raportointivaatimuksia ja hallinnollista taakkaa, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, mikä voi väliaikaisesti heikentää kilpailukykyä. Kuitenkin samaan aikaan lisääntynyt läpinäkyvyys ja täsmällisemmät määritelmät alkavat vahvistaa sijoittajien luottamusta ja vähentää viherpesun riskiä. Pitkällä aikavälillä sääntelykehikko voi edistää innovaatioita, parantaa markkinoiden uskottavuutta ja tehostaa pääoman kohdentumista, mikäli sääntelyn yksinkertaistaminen ja täydentävät rahoitusjärjestelmän uudistukset menevät eteenpäin. Tutkielma osoittaa, että EU:n kestävän rahoituksen kehikko muodostaa sekä haasteita että mahdollisuuksia. Vaikka alkuvaiheen sopeutuminen on vaativaa, pitkän aikavälin hyödyt voivat tukea läpinäkyvämpää, kestävämpää ja kilpailukykyisempää rahoitusympäristöä. Jatkossa tutkimusta tulisi suunnata yritystasolle, toimialakohtaisiin eroihin sekä keskeisten sääntelyinstrumenttien käytännön toimivuuteen niiden toimeenpanon kehittyessä.