Sosiaalityön imu : Kirjallisuuskatsaus sosiaalityön vaatimus- ja voimavaratekijöistä
Ahtiainen, Johanna (2025-12-16)
Sosiaalityön imu : Kirjallisuuskatsaus sosiaalityön vaatimus- ja voimavaratekijöistä
(16.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251219122276
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251219122276
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen suomalaisten sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia työn imun sekä työn vaatimukset ja työn voimavarat-mallin (TV–TV) näkökulmasta. Tutkielmassani analysoin sekä yksilö- että organisaatiotasoa. Työn imun teoria perustuu ajatukseen siitä, että työn vaatimuksien ja työn voimavarojen ollessa tasapainossa, työntekijä pystyy saavuttamaan työssään tilan, jossa kokee työn merkitykselliseksi ja kokee halua ponnistella työnsä tavoitteiden eteen. Tutkielmani aineistoksi olen valinnut seitsemän vertaisarvioitua tutkimusartikkelia ja yhden tutkimusraportin.
Tutkimustulokseni kuvaavat, minkälaisia työn vaatimuksia ja työn voimavaroja sosiaalityöntekijät kokevat työssään, niin yksilö, kuin organisaatiotasoilla. Analyysissani korostuu, kuinka organisaatiotason tekijöihin puuttuminen on välttämätöntä kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tukemiseksi. Tulokset tukevat TV–TV-mallin oletusta siitä, miten työssä, jossa kuormitustekijät ovat hyvin korkealla on vaatimuksien ja voimavarojen tasapainoon kiinnitettävä erityistä huomiota.
Tekemäni katsauksen pohjalta on helppoa perustella tarvetta juuri sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin tutkimukselle. Sosiaalityöhön sisältyvät sellaiset työn ulottuvuudet, joita ei voida yleistää muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, kuten työn eettinen ulottuvuus ja mahdollisuus rakenteelliseen sosiaalityöhön. Tarvetta tukee myös huomio siitä, että jopa sosiaalityön alojen sisällä tekijöissä oli vaihtelua lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja muiden sosiaalityöntekijöiden välillä. Verrattuna muihin sosiaalityöntekijöihin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kohdalla hyvinvointia tukivat työnohjaus, laillistetun sosiaalityöntekijän kelpoisuus sekä mahdollisuus erikoitumiskoulutukselle.
Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi ei vaikuta vain organisaation sisäiseen hyvinvointiin. Työntekijöiden hyvinvoinnin voidaan olettaa heijastuvan suoraan asiakastyön laatuun ja koko organisaation toimivuuteen. TV–TV-mallin perusajatuksen mukaan työntekijät, joiden vaatimukset ja voimavarat ovat tasapainossa ovat kykenevämpiä kohtaamaan erilaiset vastoinkäymiset työssään. Työn imua eli innostusta, omistautumista ja uppoutumista kokevat työntekijät pystyvät ylläpitämään hyvää yhteishenkeä, kohtaamaan asiakkaansa laadukkaasti ja tekemään työnsä eettisesti kestävällä tavalla. Lisäksi työn imun tiedetään ylläpitävän työntekijöiden motivaatiota. Näin ollen sosiaalityötekijöiden työhyvinvoinnilla ei tavoitella pelkästään yksilön etua, vaan moniulotteisia positiivisia seurauksia asiakastyöhön, työyhteisöön, organisaatioon ja sosiaalityön yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.
Tutkimustulokseni kuvaavat, minkälaisia työn vaatimuksia ja työn voimavaroja sosiaalityöntekijät kokevat työssään, niin yksilö, kuin organisaatiotasoilla. Analyysissani korostuu, kuinka organisaatiotason tekijöihin puuttuminen on välttämätöntä kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tukemiseksi. Tulokset tukevat TV–TV-mallin oletusta siitä, miten työssä, jossa kuormitustekijät ovat hyvin korkealla on vaatimuksien ja voimavarojen tasapainoon kiinnitettävä erityistä huomiota.
Tekemäni katsauksen pohjalta on helppoa perustella tarvetta juuri sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin tutkimukselle. Sosiaalityöhön sisältyvät sellaiset työn ulottuvuudet, joita ei voida yleistää muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, kuten työn eettinen ulottuvuus ja mahdollisuus rakenteelliseen sosiaalityöhön. Tarvetta tukee myös huomio siitä, että jopa sosiaalityön alojen sisällä tekijöissä oli vaihtelua lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja muiden sosiaalityöntekijöiden välillä. Verrattuna muihin sosiaalityöntekijöihin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kohdalla hyvinvointia tukivat työnohjaus, laillistetun sosiaalityöntekijän kelpoisuus sekä mahdollisuus erikoitumiskoulutukselle.
Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi ei vaikuta vain organisaation sisäiseen hyvinvointiin. Työntekijöiden hyvinvoinnin voidaan olettaa heijastuvan suoraan asiakastyön laatuun ja koko organisaation toimivuuteen. TV–TV-mallin perusajatuksen mukaan työntekijät, joiden vaatimukset ja voimavarat ovat tasapainossa ovat kykenevämpiä kohtaamaan erilaiset vastoinkäymiset työssään. Työn imua eli innostusta, omistautumista ja uppoutumista kokevat työntekijät pystyvät ylläpitämään hyvää yhteishenkeä, kohtaamaan asiakkaansa laadukkaasti ja tekemään työnsä eettisesti kestävällä tavalla. Lisäksi työn imun tiedetään ylläpitävän työntekijöiden motivaatiota. Näin ollen sosiaalityötekijöiden työhyvinvoinnilla ei tavoitella pelkästään yksilön etua, vaan moniulotteisia positiivisia seurauksia asiakastyöhön, työyhteisöön, organisaatioon ja sosiaalityön yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.