Affekti, empatia ja eläimen kuolema: visuaaliset tunnekokemukset 1800-luvun eurooppalaisessa maalaustaiteessa
Talasterä, Salla (2025-12-16)
Affekti, empatia ja eläimen kuolema: visuaaliset tunnekokemukset 1800-luvun eurooppalaisessa maalaustaiteessa
(16.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251219122830
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251219122830
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee, miten eläimen kuolema välittää affektiivisia ja moraalisia merkityksiä 1800-luvun maalaustaiteessa. Tutkielmassa pohditaan neljää maalausta, joissa eläimen ruumis esitetään keskeisenä elementtinä. Siinä selvitetään, millaisia tunteita ja affektiivisia reaktioita kuolleen eläimen kuvitus voi herättää sekä, miten ruumis muovataan esteettisenä ja eettisenä kohteena. Pohdinnan kohteena on myös, millaisia ihmis–eläin - ja eläin–eläin -suhteita valitut maalaukset tuottavat. Aineisto koostuu seuraavista maalauksista: Théodore Géricault’n Kuollut kissa (1821), Émile Édouard Mouchyn Fysiologinen demonstraatio koiran vivisektiosta (1832), August Friedrich Schenckin Ahdinko (1878) ja Viggo Johansenin Lampaan pää lautasella (1880).
Luonteeltaan tutkielma on kuva-analyyttinen ja teorialähtöinen. Menetelmänä käytetään kuva-analyysiä ja maalausten kulttuurihistoriallista kontekstualisointia, joita yhdistetään affektiteoreettiseen tarkasteluun. Keskeinen kirjallisuus pohjautuu taidehistorioitsija Roni Grénin, viestinnäntutkija James Stanescun, taidehistorioitsija Anaelle Lahaeyen ja psykologi Vladimir J. Konečnin eläimiin kohdistuviin tutkimuksiin, ne tarjoavat käsitteelliset välineet ja pohjan käsitellä aihetta.
Tutkielmani osoittaa, että eläimen kuolemaa ei esitetty maalauksissa pelkästään tieteellisenä objektina tai taiteellisena aiheena. Valitut maalaukset tuottavat voimakkaita tunnereaktioita, sillä ne sisältävät ruumiin materiaalisuuden, eläinten välisten suhteiden empatian ja ihmisen harjoittama vallankäyttö visualisoituna. Maalaukset paljastavan aikakauden ihmis–eläin- suhteen hierarkkisuuden, mutta myös rakoilun, joka mahdollistaa nykypäivään ulottuvan myötätunnon kokemuksen.
Tutkielmassa tullaan päätelmään, että 1800-luvun eläinkuvastosta voidaan tehdä yhä ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä maalausten katsomiseen liittyen. Maalaukset toimivat edelleen affektiivisina peilikuvina, jotka hiertävät katsojan tutkimaan eläinten asemaa ja oman katseen vastuuta.
Luonteeltaan tutkielma on kuva-analyyttinen ja teorialähtöinen. Menetelmänä käytetään kuva-analyysiä ja maalausten kulttuurihistoriallista kontekstualisointia, joita yhdistetään affektiteoreettiseen tarkasteluun. Keskeinen kirjallisuus pohjautuu taidehistorioitsija Roni Grénin, viestinnäntutkija James Stanescun, taidehistorioitsija Anaelle Lahaeyen ja psykologi Vladimir J. Konečnin eläimiin kohdistuviin tutkimuksiin, ne tarjoavat käsitteelliset välineet ja pohjan käsitellä aihetta.
Tutkielmani osoittaa, että eläimen kuolemaa ei esitetty maalauksissa pelkästään tieteellisenä objektina tai taiteellisena aiheena. Valitut maalaukset tuottavat voimakkaita tunnereaktioita, sillä ne sisältävät ruumiin materiaalisuuden, eläinten välisten suhteiden empatian ja ihmisen harjoittama vallankäyttö visualisoituna. Maalaukset paljastavan aikakauden ihmis–eläin- suhteen hierarkkisuuden, mutta myös rakoilun, joka mahdollistaa nykypäivään ulottuvan myötätunnon kokemuksen.
Tutkielmassa tullaan päätelmään, että 1800-luvun eläinkuvastosta voidaan tehdä yhä ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä maalausten katsomiseen liittyen. Maalaukset toimivat edelleen affektiivisina peilikuvina, jotka hiertävät katsojan tutkimaan eläinten asemaa ja oman katseen vastuuta.