Kestävyysraportoinnin varmentaminen osana yritysvastuun toteutumista
Sulasalmi, Jere (2025-12-16)
Kestävyysraportoinnin varmentaminen osana yritysvastuun toteutumista
Sulasalmi, Jere
(16.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251219122732
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251219122732
Tiivistelmä
Kestävyysraportointi muodostaa nykyisin keskeisen osan yritysten sidosryhmäviestintää sidosryhmien vaatimusten kasvaessa tiedon luotettavuutta kohtaan. Kehitys kytkeytyy Euroopan unionin sääntelyhankkeisiin ja tarpeeseen hallita ilmastoriskejä. Raportoinnin uskottavuus kärsii esimerkiksi viherpesuepäilyistä, mikä luo tarpeen ulkopuoliselle varmentamiselle. Tutkielman tavoitteena on selvittää kestävyysraportoinnin varmentamisen kykyä vastata yritysvastuun teoreettisiin odotuksiin läpinäkyvyydestä ja uskottavuudesta. Työ rakentuu sidosryhmäteorian, institutionaalisen teorian ja agenttiteorian viitekehykseen.
Tutkimusongelma kohdistuu yritysvastuun teoreettisten lähtökohtien asettamiin odotuksiin läpinäkyvyydestä ja uskottavuudesta sekä varmentamisen kykyyn vastata niihin käytännössä. Keskeisenä tarkastelun kohteena on varmentamisen rooli yritysvastuun tavoitteiden toteuttajana. Tutkielma toteutetaan käsiteanalyyttisenä kirjallisuuskatsauksena. Menetelmä mahdollistaa ilmiön tarkastelun analyyttisen päättelyn ja olemassa olevan tutkimustiedon synteesin kautta. Aineisto koostuu systemaattisella tiedonhaulla kerätystä tieteellisestä kirjallisuudesta ja lähteet painottuvat 2010- ja 2020-luvun tutkimuksiin sekä keskeisiin klassikkoteoksiin.
Päätulokset osoittavat varmentamisen ratkaisevan luottamuspulaa muuttamalla yritysvastuun informaation markkinakelpoiseksi dataksi. Prosessiin liittyy voimakas kestävyystiedon tilintarkastuminen. Institutionaaliset paineet ja ISAE 3000 -standardin valta-asema ohjaavat raportointia kohti taloudellisen laskentatoimen logiikkaa, joka suosii mitattavaa ja kovaa dataa osittain jopa laadullisen sisällön kustannuksella. Seurauksena on odotuskuilu sidosryhmien laaja-alaisten toiveiden ja rajoitetun varmuuden tarjoaman teknisen takeen välillä.
Varmentaminen toimii markkinoilla vahvana signaalina yrityksen sitoutumisesta ja tuottaa organisaatiolle legitimiteettiä. Se täyttää agenttiteorian vaatimuksen teknisestä uskottavuudesta. Nykyinen varmentamisen käytäntö toimii siltana teoreettisten ihanteiden ja markkinarealiteettien välillä. Menetelmä varmistaa raportoinnin prosessien lainmukaisuuden ja tukee siten yritysvastuun tavoitteita teknisen luotettavuuden tasolla.
Tutkimusongelma kohdistuu yritysvastuun teoreettisten lähtökohtien asettamiin odotuksiin läpinäkyvyydestä ja uskottavuudesta sekä varmentamisen kykyyn vastata niihin käytännössä. Keskeisenä tarkastelun kohteena on varmentamisen rooli yritysvastuun tavoitteiden toteuttajana. Tutkielma toteutetaan käsiteanalyyttisenä kirjallisuuskatsauksena. Menetelmä mahdollistaa ilmiön tarkastelun analyyttisen päättelyn ja olemassa olevan tutkimustiedon synteesin kautta. Aineisto koostuu systemaattisella tiedonhaulla kerätystä tieteellisestä kirjallisuudesta ja lähteet painottuvat 2010- ja 2020-luvun tutkimuksiin sekä keskeisiin klassikkoteoksiin.
Päätulokset osoittavat varmentamisen ratkaisevan luottamuspulaa muuttamalla yritysvastuun informaation markkinakelpoiseksi dataksi. Prosessiin liittyy voimakas kestävyystiedon tilintarkastuminen. Institutionaaliset paineet ja ISAE 3000 -standardin valta-asema ohjaavat raportointia kohti taloudellisen laskentatoimen logiikkaa, joka suosii mitattavaa ja kovaa dataa osittain jopa laadullisen sisällön kustannuksella. Seurauksena on odotuskuilu sidosryhmien laaja-alaisten toiveiden ja rajoitetun varmuuden tarjoaman teknisen takeen välillä.
Varmentaminen toimii markkinoilla vahvana signaalina yrityksen sitoutumisesta ja tuottaa organisaatiolle legitimiteettiä. Se täyttää agenttiteorian vaatimuksen teknisestä uskottavuudesta. Nykyinen varmentamisen käytäntö toimii siltana teoreettisten ihanteiden ja markkinarealiteettien välillä. Menetelmä varmistaa raportoinnin prosessien lainmukaisuuden ja tukee siten yritysvastuun tavoitteita teknisen luotettavuuden tasolla.
