WADC:n kurinpitosääntely: urheilijoiden oikeusturvan takaaja vai vaarantaja? : Katsaus WADA:n kurinpitosääntelyn tahallisuusarviointiin sekä siihen perustuvaan oikeuskäytäntöön urheilijoiden oikeusturvan näkökulmasta
Ahola, Jimi (2025-12-22)
WADC:n kurinpitosääntely: urheilijoiden oikeusturvan takaaja vai vaarantaja? : Katsaus WADA:n kurinpitosääntelyn tahallisuusarviointiin sekä siihen perustuvaan oikeuskäytäntöön urheilijoiden oikeusturvan näkökulmasta
(22.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124743
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251223124743
Tiivistelmä
Tutkielman teemana on urheilijoiden oikeusturva tahattomia dopingrikkeitä koskevissa kurinpitomenettelyissä. Erityisesti ankara vastuu -periaatteen sekä urheilijoiden välisen oikeusturvan välinen jännite on tutkielman keskiössä. Tutkimuskysymyksiä lähestytään tutkielmassa lainopillisella näkökulmalla. Kysymysten tarkastelu pohjautuu urheiluoikeudellisten periaatteiden sääntelyyn sekä ajantasaiseen oikeuskäytäntöön soveltuvuuden arviointiin.
Ankara vastuu on yksi dopingsääntelyn keskeisimmistä periaatteista, jota ilman tehokas dopingvalvonta ei olisi mahdollista. Periaate on kuitenkin väistämättä jännitteisessä suhteessa urheilijoiden oikeusturvan kanssa. Oikeusturvan osalta työ painottuu sääntelyyn perustuvien kurinpitomenettelyjen kohtuullisuuteen ja ennakoitavuuteen.
Tutkielmassa arvioidaan urheilijoiden oikeusturvan tilaa WADA:n kurinpitosääntelyyn ja sääntelyä koskevaan CAS:n ratkaisukäytäntöön peilautuen. Lähdeaineistona työssä on käytetty WADC:n sääntelyä, siihen perustuvaa ratkaisukäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkielma osoittaa, että tahattomuuteen perustuva arviointi on sekä sääntelyssä että ratkaisukäytännössä vahvasti liitoksissa dopingnäytteessä havaitun kielletyn aineen alkuperään. Tutkielmassa myös ilmenee, kuinka vaikeaa tahattomuuden osoittaminen on, mikäli kielletyn aineen alkuperästä ei ole tietoa. Tutkielma osoittaa, että WADA:n sääntelyssä on urheilijoiden oikeusturvan kannalta vielä kehitettävää. Sääntely ei nykymuodossaan ole riittävän tarkkarajaista tulkinnallisuuksien välttämiseksi. Myöskään WADC:n artikkelien kommentit eivät tarjoa riittävissä määrin konkretiaa sääntelyn vaatimusten tehokkaaseen ennakointiin.
Urheilijoiden oikeusturva on ratkaisukäytännössä siltä osin suojattu, että asetettu näyttökynnys on lähtökohtaisesti yhdenmukainen. Kuitenkin kielletyn aineen alkuperän painotus johtaa osittain epäjohdonmukaisiin kurinpitoseuraamuksiin. Kielletyn aineen alkuperän ulkopuoliselle todistelulle asetettu näyttökynnys katsotaan kuitenkin urheiluoikeudellisessa keskustelussa kohtuuttomaksi. Näyttökynnyksen ylittämiseksi asetettu vaatimus todistelun laadusta on myös epäsuhteessa
urheilijoilla saatavilla oleviin resursseihin.
Ankara vastuu on yksi dopingsääntelyn keskeisimmistä periaatteista, jota ilman tehokas dopingvalvonta ei olisi mahdollista. Periaate on kuitenkin väistämättä jännitteisessä suhteessa urheilijoiden oikeusturvan kanssa. Oikeusturvan osalta työ painottuu sääntelyyn perustuvien kurinpitomenettelyjen kohtuullisuuteen ja ennakoitavuuteen.
Tutkielmassa arvioidaan urheilijoiden oikeusturvan tilaa WADA:n kurinpitosääntelyyn ja sääntelyä koskevaan CAS:n ratkaisukäytäntöön peilautuen. Lähdeaineistona työssä on käytetty WADC:n sääntelyä, siihen perustuvaa ratkaisukäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkielma osoittaa, että tahattomuuteen perustuva arviointi on sekä sääntelyssä että ratkaisukäytännössä vahvasti liitoksissa dopingnäytteessä havaitun kielletyn aineen alkuperään. Tutkielmassa myös ilmenee, kuinka vaikeaa tahattomuuden osoittaminen on, mikäli kielletyn aineen alkuperästä ei ole tietoa. Tutkielma osoittaa, että WADA:n sääntelyssä on urheilijoiden oikeusturvan kannalta vielä kehitettävää. Sääntely ei nykymuodossaan ole riittävän tarkkarajaista tulkinnallisuuksien välttämiseksi. Myöskään WADC:n artikkelien kommentit eivät tarjoa riittävissä määrin konkretiaa sääntelyn vaatimusten tehokkaaseen ennakointiin.
Urheilijoiden oikeusturva on ratkaisukäytännössä siltä osin suojattu, että asetettu näyttökynnys on lähtökohtaisesti yhdenmukainen. Kuitenkin kielletyn aineen alkuperän painotus johtaa osittain epäjohdonmukaisiin kurinpitoseuraamuksiin. Kielletyn aineen alkuperän ulkopuoliselle todistelulle asetettu näyttökynnys katsotaan kuitenkin urheiluoikeudellisessa keskustelussa kohtuuttomaksi. Näyttökynnyksen ylittämiseksi asetettu vaatimus todistelun laadusta on myös epäsuhteessa
urheilijoilla saatavilla oleviin resursseihin.