Rakenteiden varjossa : Kirjallisuuskatsaus monikulttuurisen sosiaalityön rakenteellisista esteistä Suomessa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin, millaisia rakenteellisia esteitä suomalainen monikulttuurinen sosiaalityö kohtaa sekä selvitän, millaisin keinoin näitä esteitä voidaan purkaa solidaarisen sosiaalityön vahvistamiseksi. Aineistona hyödynnän aikaisempaa vertaisarvioitua tutkimusta eri tieteellisistä tietokannoista. Teoriapohjana tutkielmalleni toimii kriittinen valkoisuuden, vallan ja rasismin tutkimus, jonka avulla analysoin, miten kolonialismin perintö ja valkoisuuden normi kietoutuvat osaksi suomalaista sosiaalihuollon palvelujärjestelmää. Lisäksi hyödynnän orientalismin ja intersektionaalisuuden käsitteitä. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin, miten valtarakenteisiin kietoutunut rasismi ohjautuu osaksi sosiaalityön käytäntöjä, ja miten näiden rakenteiden purkaminen vahvistaa solidaarista sosiaalityötä. Aihe korostuu erityisesti monikulttuurisessa Suomessa, jossa väestörakenteen vuoksi kasvava maahanmuutto muuttaa samanaikaisesti sosiaalityön asiakas- ja työntekijäkuntaa.

Kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat kattavia. Havaitsin aineistosta kaksi pääteemaa: rakenteiden historiallinen perintö ja sen nykyvaikutukset sosiaalityössä sekä solidaarisen sosiaalityön työkalut. Pääteemojen alle muodostin yhteensä kuusi tarkennettua alateemaa. Rakenteiden koloniaalisen perinnön tunnistin ilmenevän kulttuuristamisena ja valkoisuuden normatiivisuutena, hiljaisuutena rodusta ja rasismista sosiaalityön käytännöissä sekä pirstaleisena palvelupolkuna ja järjestelmäkeskeisyytenä. Solidaarisen sosiaalityön työkalut jaoin kulttuurienväliseen oppimiseen ja itsereflektioon, toimijuuteen ja saavutettavuuteen sekä kumppanuuteen perustuvaan sosiaalityöhön.

Havaitsin, että rasismi ilmenee sosiaalityössä hienovaraisina mutta rakenteellisesti vaikuttavina käytäntöinä, kuten työntekijöiden kulttuuristavina puhetapoina, alan ja koulutuksen hiljaisuutena rotuun ja rasismiin liittyen sekä palvelujärjestelmän epäselvänä palvelupolkuna. Osa työntekijöistä kokee eettistä stressiä rodullistavien rakenteiden edessä, kun taas toiset pyrkivät aktiivisesti kohti solidaarista työotetta, jossa asiakkaiden toimijuus ja yksilöllisyys tunnistetaan. Lisäksi tunnistin, että intersektionaalisuus, sorronvastainen sosiaalityö (AOP) ja BIPOC-tiedon asettaminen tutkimuksen ja käytäntöjen keskiöön tarjoavat välineitä rakenteellisen eriarvoisuuden tunnistamiseen ja purkamiseen. Kuitenkin niiden juurtuminen osaksi rakenteita ja käytäntöjä ovat edelleen puutteellisia, mikä korostaa muutoksen tärkeyttä.

Tutkielman tulokset osoittavat, että on tarpeen tarkastella sosiaalityön rakenteita kriittisesti, erityisesti maahan muuttaneiden ja rodullistettujen vähemmistöjen näkökulmista. Eettisesti kestävän ja yhdenvertaisuutta edistävän sosiaalityön rakentaminen edellyttää valtarakenteiden näkyväksi tekemistä, niiden haastamista ja asiakkaiden kokemusten tunnustamista asiantuntijuutena sekä sosiaalityön kentällä että tutkimuksessa. Solidaarinen ja sorronvastainen sosiaalityö ei ole vain tavoite, vaan välttämättömyys globaalin liikkumisen ja monimuotoistuvan yhteiskunnan aikakaudella.