Lapsen haastattelu perheväkivaltaepäilytilanteessa : kirjallisuuskatsaus lasten perheväkivallasta kertomisen haasteista ja sosiaalityöntekijän keinoista tukea lapsen perheväkivaltakerrontaa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmin lasten perheväkivallasta kertomista vaikeuttavia tekijöitä ja sosiaalityöntekijän keinoja tukea lapsen perheväkivaltakerrontaa haastattelussa. Aineistona käytän tieteellisistä tietokannoista hankittuja vertaisarvioituja tutkimuksia. Teoreettisena viitekehyksenä käytän lapsen haastatteluun ja perheväkivaltaan liittyviä käsitteitä sekä aiempaa aihepiirin tutkimusta. Tutkielman tavoitteena, on tunnistaa koota ja luokitella sekä lasten perheväkivaltakerrontaa vaikeuttavat tekijät että ne sosiaalityöntekijän keinot, jotka tukevat lapsen mahdollisuuksia kertoa kokemastaan perheväkivallasta haastattelutilanteessa. Tuloksien perusteella muodostin kolme teemaa lapsen väkivaltakerrontaa haastavista tekijöistä. Tunnistin, että lapset kokevat väkivaltaista vanhempaansa kohtaan rakkautta ja välittämistä, minkä vuoksi lapset suojelevat vanhempaansa jättämällä kertomatta väkivallasta. Toiseksi lapset kokevat paljon pelkoa ja epävarmuutta siitä, mitä väkivallan paljastumisesta seuraa. Lapset eivät myöskään läheskään aina tunnista tekoja väkivallaksi tai ymmärrä, että väkivalta on väärin. Kolmanneksi tunnistin, että lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen liittyy usein ongelmia, jotka estävät lapsen perheväkivaltakerronnan. Erityisesti sosiaalityöntekijän ja lapsen tapaamisissa käytäntö, jossa vanhempi on haastattelun aikana lapsen kanssa samassa tilassa, estää selvästi perheväkivallasta kertomisen. Sosiaalityöntekijän perheväkivaltakerrontaa tukeviksi keinoiksi tunnistin lapsen inhimillisen kohtaamisen ja emotionaalisen tukemisen, luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin rakentamisen, lapsen osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisen sekä perheväkivallan kontekstin tuntemisen. Sosiaalityöntekijän on tärkeää kohdata lapsi ensisijaisesti ihmisenä ja lapsena eikä asiakkaana. Lapselle tulisi tehdä selväksi se, että väkivalta on väärin, eikä se ole hänen syynsä. Haastattelun ilmapiirin turvallisuus tarkoittaa muun muassa ennakoitavuuden lisäämistä informoimalla lasta riittävästi haastattelun tarkoituksesta ja etenemisestä. Lapsen osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen on poikkileikkaava teema, joka painottaa lapsen oman aktiivisen kerronnan tukemista ja lapsen asiantuntijuuden kunnioittamista. Perheväkivallan kontekstin tunteminen tarkoittaa sosiaalityöntekijän osaamista perheväkivallasta ilmiönä ja herkkyyttä tunnistaa perheväkivaltakerronnalle tyypillisiä piirteitä. Tulokset ovat pitkälti linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, mutta esimerkiksi oikeudellisissa konteksteissa käytetyn selvittelevän haastatteluotteen suosima haastattelijan neutraliteetti ei korostu tutkielmani tuloksissa juurikaan. Tutkielman ulkopuolelle jäivät jälleen alle 4-vuotiaat lapset, joita ei aiemminkaan ole tutkittu. Tulokset korostavat sitä, miten perheväkivaltakerronnan mahdollistaminen vaatii, että työskentelylle on riittävästi aikaa, ja että lapsia opetettaisiin heidän oikeuksistaan runsaammin.