mRNA-rokotteet
Sillanpää, Eero (2026-01-26)
mRNA-rokotteet
(26.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026013010093
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026013010093
Tiivistelmä
mRNA-rokotteet ovat rokotetyyppi, joka perustuu perinteisten rokotteiden tavoin immuniteetin saavuttamiseen immuunivasteen avulla. Perinteisissä rokotteissa immuunivaste saavutetaan injektoimalla soluun patogeenin eli taudinaiheuttajan osia, kun taas mRNA-rokotteissa soluun injektoidaan mRNA-molekyyli, joka sisältää ohjeet halutun antigeenin, kuten viruksen piikkiproteiinin valmistamiseksi. Solun ribosomit tulkitsevat mRNA:n ja valmistavat sen mukaisen proteiinin, jonka solu tunnistaa vieraaksi aiheuttaen immuunivasteen ja siten vasta-ainetuotannon, mikä johtaa immuniteettiin.
mRNA tarvitsee kuljettajan päästäkseen solun sisälle, sillä se on liian suuri molekyyli kulkeutuakseen solukalvon lävitse passiivisella diffuusiolla. Kuljettaja myös suojaa mRNA:ta sitä pilkkovilta entsyymeiltä ja mahdollisesti parantaa myös mRNA:n vakautta ja translaatiota riippuen käytettävästä kuljettajasta. Yleisimmät käytettävät kuljettajat koostuvat lipideistä, joista liposomien nanopartikkelit ovat tämän hetken edistyneimmät kuljettajat. Kuljettajan ohella mRNA-rokotteen vakauteen ja translaatiotehokkuuteen vaikuttaa mRNA:n rakenne, ja etenkin ne rakenteen osa-alueet, jotka eivät sisällä informaatiota sisältäviä kodoneita.
mRNA-rokotteita käytettiin SARS-CoV-2:ta vastaan Covid-19 pandemiassa, mikä oli niiden ensimmäinen laaja käyttötarkoitus. mRNA-rokotteet ovat melko uusi rokotetyyppi, joiden kehitys on tapahtunut enimmäkseen viimeisen viidentoista vuoden aikana. mRNA-rokotteilla on valtava terapeuttinen potentiaali, sillä niiden on havaittu toimivan tartuntatautien ohella myös esimerkiksi syövän hoidossa.
mRNA tarvitsee kuljettajan päästäkseen solun sisälle, sillä se on liian suuri molekyyli kulkeutuakseen solukalvon lävitse passiivisella diffuusiolla. Kuljettaja myös suojaa mRNA:ta sitä pilkkovilta entsyymeiltä ja mahdollisesti parantaa myös mRNA:n vakautta ja translaatiota riippuen käytettävästä kuljettajasta. Yleisimmät käytettävät kuljettajat koostuvat lipideistä, joista liposomien nanopartikkelit ovat tämän hetken edistyneimmät kuljettajat. Kuljettajan ohella mRNA-rokotteen vakauteen ja translaatiotehokkuuteen vaikuttaa mRNA:n rakenne, ja etenkin ne rakenteen osa-alueet, jotka eivät sisällä informaatiota sisältäviä kodoneita.
mRNA-rokotteita käytettiin SARS-CoV-2:ta vastaan Covid-19 pandemiassa, mikä oli niiden ensimmäinen laaja käyttötarkoitus. mRNA-rokotteet ovat melko uusi rokotetyyppi, joiden kehitys on tapahtunut enimmäkseen viimeisen viidentoista vuoden aikana. mRNA-rokotteilla on valtava terapeuttinen potentiaali, sillä niiden on havaittu toimivan tartuntatautien ohella myös esimerkiksi syövän hoidossa.