"Käsi kädessä kuljemme taloon autioon" : sisällönanalyysi autioituvien julkisrakennusten affektiivisuudesta ja merkityksistä
Metsäkallas, Siiri (2026-01-23)
"Käsi kädessä kuljemme taloon autioon" : sisällönanalyysi autioituvien julkisrakennusten affektiivisuudesta ja merkityksistä
(23.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026013010031
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026013010031
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielmassani tarkastelen autioitunutta rakennettua ympäristöä sosiaalitieteellisestä näkökulmasta. Käytän analyysissani uusmaterialistista ja kulttuurisiin erontekoihin keskittyviä teorioita, kuten liminaalisuuden ja jätteen käsitteitä.
Tutkielmani perustuu kolmen käytöstä poistuneen julkisen rakennuksen ympärillä käytävään julkiseen keskusteluun. Käytän tapauksina Kouvolan keskuskirkkoa, Tapiolan uimahallia ja Tiurun sairaalaa. Tapaukset ovat kaikki suomalaisia julkisessa käytössä olleita rakennuksia, joista käydään käytöstä poistumisen jälkijunassa säästämisen ja purkamisen akselille paikantuvaa keskustelua. Tutkin, miten käytöstä poistuneet julkisrakennukset pysyvät osana ympäristöä ja miten vuorovaikutamme niiden kanssa. Tutkielmani aineistona on sanomalehtikirjoituksia ja blogitekstejä (n=14), joita tarkastelen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysin avulla pyrin muodostamaan kuvaa siitä, millaista vaikutusta ympäristöllä on yhteisöihin ja miten kulttuuriset arvonannot rakentuvat ympäristössä.
Tekstiaineistoista muodostin kaksi teemaa, jotka ovat autioituvien julkisten rakennusten affektiivisuus ja purkamista koskeva arvokamppailu. Ensimmäinen teema tarkastelee millaisia affekteja rakennukset herättävät. Näissä korostuvat muistot, menetys, inho ja epämukavuus. Toinen teema taas keskittyy siihen, millaisia kulttuurisia arvonantoja autioituneet rakennukset ja niihin liitetyt affektit tuottavat. Aineistossa nousee merkittävästi esille purkaminen ja siihen liittyvä argumentointi. Lisäksi tarkastelen, miten modernia kulttuuriperintöä on käsitetty aineistossa. Molemmista teemoista nostamani keskustelu tukee keskeisintä tulostani siitä, että rakennetulla ympäristöllä on vaikutusta meihin autioituneessakin tilassa.
Tulosteni valossa rakennetulle ympäristölle muodostuu aineellista ja sosiaalista merkittävyyttä. Näin tulokseni haastavat ajatusta ihmisestä ympäristöstä riippumattomana erityisenä toimijana. Tutkielmani vahvistaa käsitystä siitä, miten ympäristöä ei tulisi kohdella ihmisyhteisöistä erillisenä, vaan jonain toimintaamme määrittelevänä ja meihin vaikuttavana.
Tutkielmani perustuu kolmen käytöstä poistuneen julkisen rakennuksen ympärillä käytävään julkiseen keskusteluun. Käytän tapauksina Kouvolan keskuskirkkoa, Tapiolan uimahallia ja Tiurun sairaalaa. Tapaukset ovat kaikki suomalaisia julkisessa käytössä olleita rakennuksia, joista käydään käytöstä poistumisen jälkijunassa säästämisen ja purkamisen akselille paikantuvaa keskustelua. Tutkin, miten käytöstä poistuneet julkisrakennukset pysyvät osana ympäristöä ja miten vuorovaikutamme niiden kanssa. Tutkielmani aineistona on sanomalehtikirjoituksia ja blogitekstejä (n=14), joita tarkastelen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysin avulla pyrin muodostamaan kuvaa siitä, millaista vaikutusta ympäristöllä on yhteisöihin ja miten kulttuuriset arvonannot rakentuvat ympäristössä.
Tekstiaineistoista muodostin kaksi teemaa, jotka ovat autioituvien julkisten rakennusten affektiivisuus ja purkamista koskeva arvokamppailu. Ensimmäinen teema tarkastelee millaisia affekteja rakennukset herättävät. Näissä korostuvat muistot, menetys, inho ja epämukavuus. Toinen teema taas keskittyy siihen, millaisia kulttuurisia arvonantoja autioituneet rakennukset ja niihin liitetyt affektit tuottavat. Aineistossa nousee merkittävästi esille purkaminen ja siihen liittyvä argumentointi. Lisäksi tarkastelen, miten modernia kulttuuriperintöä on käsitetty aineistossa. Molemmista teemoista nostamani keskustelu tukee keskeisintä tulostani siitä, että rakennetulla ympäristöllä on vaikutusta meihin autioituneessakin tilassa.
Tulosteni valossa rakennetulle ympäristölle muodostuu aineellista ja sosiaalista merkittävyyttä. Näin tulokseni haastavat ajatusta ihmisestä ympäristöstä riippumattomana erityisenä toimijana. Tutkielmani vahvistaa käsitystä siitä, miten ympäristöä ei tulisi kohdella ihmisyhteisöistä erillisenä, vaan jonain toimintaamme määrittelevänä ja meihin vaikuttavana.