Hyvä äiti vankilassa? : Viranomaisvalta, äitiyden käytännöt ja tunteet vankilassa olevien ja vankilataustaisten äitien kertomuksissa
Donner, Aino (2026-01-24)
Hyvä äiti vankilassa? : Viranomaisvalta, äitiyden käytännöt ja tunteet vankilassa olevien ja vankilataustaisten äitien kertomuksissa
Donner, Aino
(24.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026013010055
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026013010055
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin vankilassa olevien ja vankilataustaisten naisten kokemuksia äitiydestä vankilassa. Tutkin sitä, miten äidit kertomuksissaan ja puheessaan suhteuttavat äitiyttään normatiivisen ja intensiivisen äitiyden ihanteisiin. Aineistona tutkielmassa käytän äitien vankeuskokemuksista tuotettuja, pääasiassa kansainvälisiä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleja (N=10), joissa käsitellään äitiyden kokemusta vankilassa, stigman, viranomaisten vallankäytön, äitiyden toteuttamisen käytäntöjen ja äitiyden normien näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin ja ymmärtää moniulotteisia äitiyden kokemuksia ja äitiyteenliittyviä kulttuurisia ihanteita vankilakontekstissa.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista ilmenee äitiyden roolin voimakkaasti kokemuksellinen luonne. Vankila rajoittavana rakenteena ja äitiys henkilökohtaisena identiteettinä ja kokemuksena tuottavat kohdatessaan jännitteisen tilan, jossa äitiydelle asetetut odotukset ja ihanteet tulevat näkyviksi. Äitien kokemuksissa yhdistyvät äitiyden tunteet, äitiysidentiteetin rikkoutuminen ja vahvistuminen, äitiyteen kohdistettu institutionaalinen valta ja äitiyden toteuttaminen marginaalisissa olosuhteissa. Äitien puheessa ilmenevät häpeän, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet, joiden kautta äidit rakentavat identiteettejään ja käsityksiään itsestään hyvinä tai riittämättöminä äiteinä. Institutionaalinen valta vahvistaa ja toisintaa äitiyden kulttuurisia odotuksia, joita äideillä ei useissa tilanteissa ole mahdollisuutta saavuttaa. Äidit puheessaan luovat omia merkityksiä hyvälle äitiydelle, marginaalisista äitiyden toteuttamisen mahdollisuuksista käsin. Kertomuksissa nousevat esiin myös epätavalliset hoivan järjestelyt, jotka haastavat normatiivista äitiyden ideaalia.
Tulosten perusteella voidaan ajatella äitiyden olevan yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti merkittävä kokemus, identiteetti ja teema, johon kiteytyvät historiallisten kehityskulkujen myötä muodostuneet odotukset, ihanteet ja ideaalit naiseuden, perheen ja hoivan merkityksistä. Vankilassa olevien ja vankilataustaisten äitien kokemukset tuovat esiin äiteihin kohdistuvan vallankäytön ja ristiriidat äitiyden normien ja konkreettisten toteuttamisen mahdollisuuksien välillä. Tutkimuksen kautta voidaan laajemmin ymmärtää äitiyden normien ja ihanteiden merkityksen vaikutus myös muihin julkisiin instituutioihin, kuten lastensuojeluun. Äitiys vankilassa voidaan nähdä kasautuneen huono-osaisuuden ja sosiaalisten ongelmien jatkumona, johon kohdistuu ulkopuolinen leimaaminen, säätely ja valta. Vankilaäitiyden kautta voidaan tarkastella äitiyden ja perheiden ymmärryksen ja tukemisen käytäntöjä, sekä niiden vaikuttavuutta. Lisätutkimusta tarvitaan muun muassa sen suhteen, miten yhteiskuntaluokka ja rodullistettu identiteetti vaikuttavat äitiyden kokemuksiin vankilassa ja vankilan jälkeen. Myös tarve laajemmalle suomalaiselle vankilavanhemmuuden tutkimukselle on tunnistettavissa.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista ilmenee äitiyden roolin voimakkaasti kokemuksellinen luonne. Vankila rajoittavana rakenteena ja äitiys henkilökohtaisena identiteettinä ja kokemuksena tuottavat kohdatessaan jännitteisen tilan, jossa äitiydelle asetetut odotukset ja ihanteet tulevat näkyviksi. Äitien kokemuksissa yhdistyvät äitiyden tunteet, äitiysidentiteetin rikkoutuminen ja vahvistuminen, äitiyteen kohdistettu institutionaalinen valta ja äitiyden toteuttaminen marginaalisissa olosuhteissa. Äitien puheessa ilmenevät häpeän, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet, joiden kautta äidit rakentavat identiteettejään ja käsityksiään itsestään hyvinä tai riittämättöminä äiteinä. Institutionaalinen valta vahvistaa ja toisintaa äitiyden kulttuurisia odotuksia, joita äideillä ei useissa tilanteissa ole mahdollisuutta saavuttaa. Äidit puheessaan luovat omia merkityksiä hyvälle äitiydelle, marginaalisista äitiyden toteuttamisen mahdollisuuksista käsin. Kertomuksissa nousevat esiin myös epätavalliset hoivan järjestelyt, jotka haastavat normatiivista äitiyden ideaalia.
Tulosten perusteella voidaan ajatella äitiyden olevan yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti merkittävä kokemus, identiteetti ja teema, johon kiteytyvät historiallisten kehityskulkujen myötä muodostuneet odotukset, ihanteet ja ideaalit naiseuden, perheen ja hoivan merkityksistä. Vankilassa olevien ja vankilataustaisten äitien kokemukset tuovat esiin äiteihin kohdistuvan vallankäytön ja ristiriidat äitiyden normien ja konkreettisten toteuttamisen mahdollisuuksien välillä. Tutkimuksen kautta voidaan laajemmin ymmärtää äitiyden normien ja ihanteiden merkityksen vaikutus myös muihin julkisiin instituutioihin, kuten lastensuojeluun. Äitiys vankilassa voidaan nähdä kasautuneen huono-osaisuuden ja sosiaalisten ongelmien jatkumona, johon kohdistuu ulkopuolinen leimaaminen, säätely ja valta. Vankilaäitiyden kautta voidaan tarkastella äitiyden ja perheiden ymmärryksen ja tukemisen käytäntöjä, sekä niiden vaikuttavuutta. Lisätutkimusta tarvitaan muun muassa sen suhteen, miten yhteiskuntaluokka ja rodullistettu identiteetti vaikuttavat äitiyden kokemuksiin vankilassa ja vankilan jälkeen. Myös tarve laajemmalle suomalaiselle vankilavanhemmuuden tutkimukselle on tunnistettavissa.
