Multinational enterprise FDI exits from geopolitically volatile countries

Abstract

Geopolitical armed conflicts have increasingly become part of the environment that multinational enterprises (MNEs) operate in. Events, like the Russo-Ukrainian war, create situations where foreign direct investments (FDIs) might need to be divested on short notice, despite the profitability or height of exit barriers of these FDIs. This thesis examines how the decision of FDI market exit mode is affected by internal and external contributors after an eruption of geopolitical conflict. The two sub-questions are “What type of market entry- and exit modes do FDIs have and how do they create exit barriers”, and “How do FDI entry modes and managerial decisions have impact on the exit modes”? Timeframe and anticipation of market exit were examined as managerial decisions. FDI market entry modes were found to have significant impact on exit mode decision through exit barriers. Acquisitions, franchises and joint ventures (JVs) had potential to be more straightforward to divest. JVs simultaneously had an inherent risk to become very difficult to exit from due to initial binding commitment. Greenfield and brownfield FDIs were found to have potential for high exit barriers, depending on uniqueness of assets. Under the time pressure caused by conflict, anticipation of the exit had the potential to enable more time-consuming exit mode options for MNEs. The lack of anticipation, or the desire for a quick market exit could lead to financial losses. In these cases, liquidation or closure could have been likely exit mode options. This thesis contributes to the understudied field of exit strategies in conflict environments. It offers a theoretical framework that combines market entry modes, exit barriers and decision-making attributes. The framework aims to help understand their combinatory impact on market exit modes. The results show that due to their significance, divestment and exit strategies should be integrated into MNE’s core strategy. Further empirical research is needed in the future to support and confirm the theoretical findings of this thesis.

Geopoliittiset aseelliset konfliktit ovat tulleet kasvavasti osaksi monikansallisten yritysten toimintaympäristöä. Ukrainan sodan kaltaiset tapahtumat voivat luoda tilanteita, joissa suorista ulkomaisista investoinneista joudutaan luopumaan lyhyellä varoitusajalla, huolimatta niiden tuottavuudesta tai poistumisesteiden suuruudesta. Tämä tutkielma tarkastelee, miten suoran ulkomaisen investoinnin markkinoilta poistumisen tavan päättämiseen vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät geopoliittisen konfliktin alettua. Tutkielman osakysymykset ovat: ”Millaisia markkinoille tulon ja poistumisen tapoja suorilla ulkomaisilla investoinneilla on ja miten ne luovat poistumisesteitä”, sekä ”Miten suorien ulkomaisten investoinnin markkinoille tulon tavat ja yrityksen johdon päätökset vaikuttavat markkinoilta poistumisen tapoihin?” Yrityksen johdon päätöksistä tarkasteltiin poistumisen aikataulua ja ennakointia. Suoran ulkomaisen investoinnin markkinoille tulon tapojen huomattiin vaikuttavan merkittävästi markkinoilta poistumisen tapaan poistumisesteiden kautta. Yrityskaupoilla, franchising-sopimuksilla ja yhteisyrityksillä mahdollistivat yksinkertaisen divestoinnin. Toisaalta yhteisyrityksiin liittyi myös vaikean markkinoilta poistumisen riski investoinnin sitoutumisen suuruuden takia. Greenfield ja brownfield -investoinneilla huomattiin olevan mahdollisuus korkeisiin poistumisesteisiin, riippuen investointien omaisuuden yksilöllisyydestä ja jälleenmyytävyydestä. Poistumisen ennakoinnilla saatettiin mahdollistaa enemmän aikaa vievien markkinoilta poistumistapojen käyttö. Ennakoinnin puute ja tarve nopeaan markkinoilta poistumiseen sen sijaan saattoi johtaa taloudellisiin tappioihin. Näissä tilanteissa poistumistavat olivat todennäköisesti varojen likvidaatio tai toiminnan lopettaminen. Tämä tutkielma tukee harvemmin tutkittua alaa poistumisstrategioista konfliktiympäristöissä. Tutkielma yhdistää markkinoille tulon tapoja, poistumisesteitä ja päätöksenteon ominaisuuksia. Näistä syntyvä teoreettinen kehys auttaa ymmärtämään niiden yhteisvaikutusta markkinoilta poistumisen tapoihin. Tulokset osoittavat, että divestointi ja poistumisstrategiat tulisi ottaa osaksi monikansallisten yritysten ydinstrategiaa. Tulevaisuudessa tarvitaan empiiristä jatkotutkimusta todentamaan tämän tutkielman teoreettisia löydöksiä.