Hyvinvointisovinismin ilmeneminen pohjoismaisessa kontekstissa ja sen yhteys hyvinvointivaltion kannatusperustaan
Metsä, Veera (2026-01-29)
Hyvinvointisovinismin ilmeneminen pohjoismaisessa kontekstissa ja sen yhteys hyvinvointivaltion kannatusperustaan
(29.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020411167
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020411167
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan hyvinvointisovinismia ja sen ilmenemistä Pohjoismaiden kontekstissa sekä sen yhteyttä hyvinvointivaltion kannatusperustaan eli legitimiteettiin. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena on jäsentää ja koota informaatiota siitä, miten hyvinvointisovinismia on käsitelty aiemmassa tutkimuksessa Pohjoismaissa. Ilmiötä on suhteutettu myös pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeisiin periaatteisiin, kuten universaalisuuteen, solidaarisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään pääosin ansaitsevuuden logiikkaan kytkeytyvää CARIN -mallia sekä institutionaalista näkökulmaa. Myös tutkielman aiheeseen olennaisesti liittyvä Esping-Andersenin (1990) hyvinvointimallien kolmijakoinen typologia on osa teoreettista ja käsitteellistä viitekehystä.
Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka on julkaistu aikavälillä 2008–2023. Tutkimusartikkelit käsittelevät eri painotuksin hyvinvointisovinismin ja maahanmuuttoasenteiden yhteyttä hyvinvointivaltion ja uudelleenjakopolitiikan kannatusperustaan. Kirjallisuuskatsauksen analyysi keskittyy erityisesti hyvinvointisovinististen asenteiden ilmenemiseen ja voimakkuuteen Pohjoismaissa sekä huomioi niiden yhteyden uudelleenjakopolitiikan kannatukseen.
Tulosten perusteella hyvinvointisovinismi on havaittavissa oleva ilmiö kaikissa Pohjoismaissa etenkin maltillisemmassa muodossaan. Jyrkemmät hyvinvointisovinismin muodot ovat harvinaisempia kaikissa neljässä tarkastellussa Pohjoismaassa. Havaittavissa olevat hyvinvointisovinistiset asenteet kohdistuvat kaikissa Pohjoismaissa etenkin kulttuurisesti kaukaisempiin ei-länsimaisiin maahanmuuttajaryhmiin. Tulosten mukaan Suomi edustaa Pohjoismaista korkeampia asenteellisen hyvinvointisovinismin tasoja, kun taas Ruotsi matalimpia. Tanska on Pohjoismaista ainoa valtio, jossa on kansallisen sosiaalipolitiikan tasolla toteutettu hyvinvointisovinistisia rajanvetoja, mutta korkeimmat hyvinvointisovinistiset asenteet ja näkemykset eivät näytä ilmenevän siellä.
Tutkielman tulokset osoittavat selkeän yhteyden maahanmuuttoasenteiden ja hyvinvointivaltion kannatusperustan välillä, sillä kielteisemmät maahanmuuttoasenteet ennustivat heikompaa tukea universaaleille sosiaalietuuksille ja uudelleenjakopolitiikalle. Analyysi osoittaa kuitenkin siihen suuntaan, ettei maahanmuutto tai väestön kasvava heterogeenisuus yksiselitteisesti murenna hyvinvointivaltion legitimiteettiä, mutta jatkotutkimus aiheesta on tarpeen.
Kokonaisuudessaan tutkielma osoittaa, että hyvinvointisovinismi aatteena haastaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion universaaleja ja solidaarisia periaatteita, mutta ei muodosta välttämätöntä uhkaa sen institutionaaliselle kestävyydelle. Tutkielman tulokset antavat joitain viitteitä siitä, että sosiaalidemokraattisen hyvinvointimallin omaksumissa valtioissa hyvinvointisovinistiset asenteet olisivat voimakkuudeltaan heikompia verrattuna muihin hyvinvointimalleihin.
Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka on julkaistu aikavälillä 2008–2023. Tutkimusartikkelit käsittelevät eri painotuksin hyvinvointisovinismin ja maahanmuuttoasenteiden yhteyttä hyvinvointivaltion ja uudelleenjakopolitiikan kannatusperustaan. Kirjallisuuskatsauksen analyysi keskittyy erityisesti hyvinvointisovinististen asenteiden ilmenemiseen ja voimakkuuteen Pohjoismaissa sekä huomioi niiden yhteyden uudelleenjakopolitiikan kannatukseen.
Tulosten perusteella hyvinvointisovinismi on havaittavissa oleva ilmiö kaikissa Pohjoismaissa etenkin maltillisemmassa muodossaan. Jyrkemmät hyvinvointisovinismin muodot ovat harvinaisempia kaikissa neljässä tarkastellussa Pohjoismaassa. Havaittavissa olevat hyvinvointisovinistiset asenteet kohdistuvat kaikissa Pohjoismaissa etenkin kulttuurisesti kaukaisempiin ei-länsimaisiin maahanmuuttajaryhmiin. Tulosten mukaan Suomi edustaa Pohjoismaista korkeampia asenteellisen hyvinvointisovinismin tasoja, kun taas Ruotsi matalimpia. Tanska on Pohjoismaista ainoa valtio, jossa on kansallisen sosiaalipolitiikan tasolla toteutettu hyvinvointisovinistisia rajanvetoja, mutta korkeimmat hyvinvointisovinistiset asenteet ja näkemykset eivät näytä ilmenevän siellä.
Tutkielman tulokset osoittavat selkeän yhteyden maahanmuuttoasenteiden ja hyvinvointivaltion kannatusperustan välillä, sillä kielteisemmät maahanmuuttoasenteet ennustivat heikompaa tukea universaaleille sosiaalietuuksille ja uudelleenjakopolitiikalle. Analyysi osoittaa kuitenkin siihen suuntaan, ettei maahanmuutto tai väestön kasvava heterogeenisuus yksiselitteisesti murenna hyvinvointivaltion legitimiteettiä, mutta jatkotutkimus aiheesta on tarpeen.
Kokonaisuudessaan tutkielma osoittaa, että hyvinvointisovinismi aatteena haastaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion universaaleja ja solidaarisia periaatteita, mutta ei muodosta välttämätöntä uhkaa sen institutionaaliselle kestävyydelle. Tutkielman tulokset antavat joitain viitteitä siitä, että sosiaalidemokraattisen hyvinvointimallin omaksumissa valtioissa hyvinvointisovinistiset asenteet olisivat voimakkuudeltaan heikompia verrattuna muihin hyvinvointimalleihin.