”Nyt me sinut poltimme” : Savitaipaleen kirkon palaminen 1918 kirkkonäytelmissä ja kulttuurinen muisti

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen sitä, kuinka Savitaipaleen kirkon palaminen sisällissodassa vuonna 1918 näkyy kulttuurisen muistin kautta kahdessa paikkakunnalla tehdyssä kirkkonäytelmässä Savinen taival (1999) ja Suojassa tuhannen siunatun kiven (2014). Tutkin näytelmissä tehtyjä sanavalintoja, käytettyä musiikkia, tunteiden ilmaisuja ja henkilöhahmoja. Kiinnitän huomiota myös sodan kahteen osapuoleen, kristinuskon vaikutukseen ja siihen, mitä näytelmistä on jätetty pois. Kulttuurisen muistin näkökulmasta teen tulkintoja siitä, miten näytelmät luovat kuvaa tapahtuneesta. Käytän metodeina lähilukua ja kirjallisuustieteellistä näkökulmaa. Lisäksi käytän kulttuurisen muistin käsitettä työkaluna hahmottamaan sitä tapaa, jolla kirkon palaminen on näiden näytelmien kautta nähty.

Keskeisin tulokseni on se, kuinka näytelmät korostavat paikallista yhtenäisyyttä. Ne eivät ota kantaa vuoden 1918 sisällissotaan ja pyrkivät välttämään asettumasta selkeästi sodan kummankaan osapuolen puolelle. Näytelmät kuvaavat kirkon palamista negatiivista asiana, joka kuitenkin jätetään menneisyyteen ja josta halutaan siirtyä eteenpäin. Tulipalosta ei samanaikaisesti syytetä ketään ja samalla otetaan kollektiivinen vastuu. Huomioin myös sen, kuinka näytelmistä näkee, että sisällissodan kontekstissa puolueettomuus ei ole täysin mahdollista. Menneisyyttä myös häivytetään ja näytelmistä on jätetty asioita pois, esimerkiksi paikallisten ihmisten osuus tulipaloon ja sisällissotaan. Näiden huomioiden kautta on tärkeää tutkia, millaista mielikuvaa historiallisesta tapahtumasta luodaan taiteessa. Näytelmien näkökulmaan ovat vaikuttaneet tulkintani mukaan kristillinen uskonnollisuus ja näytelmissä käytetyt lähteet.