"Ikuisesti uskollinen (tavoilleen)" : Rakkaus ja parisuhde jatkosodan aikana Laila Kanonin kirjeenvaihdossa ja päiväkirjassa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani käsittelen jatkosodan aikaista rakkautta ja parisuhdetta. Käyttämäni alkuperäisaineisto on vuonna 1997 julkaistu Laila Kanonin teos Stadin friidu ja metsien mies. Jatkosodan rakkaustarina, johon Laila on koonnut kirjeenvaihtoaan ja päiväkirjamerkintöjään. Tutkin Lailan ja hänen jatkosodan aikaisen aviomiehensä Seppo Nuortion suhdetta. Tutkimuskysymykseni on, millainen kuva Lailan ja Sepon suhteesta välittyy päiväkirjassa ja kirjeenvaihdossa, ja mitä tämä voi kertoa laajemmin naisten ja miesten välisistä suhteista sota-aikana. Tutkielmani metodina käytän empaattista lähteen lukutapaa. Pyrin tekemään tutkimani ihmiset ja aiheet ymmärretyiksi niin, etten kuitenkaan yritä kokea heidän kanssaan. Lailan ja Sepon suhde alkoi vuoden 1941 lopussa, kun Laila oli rintamalla sotilaskotisisarena ja Seppo oli rintamalla sotilaana. Tällöin parin kirjeenvaihtoon kuului romantiikkaa, huumoria ja kaipuuta. Lailalla oli samaan aikaan jonkintasoinen seurustelusuhde toisen miehen kanssa, ja myös Sepolla oli vähintään aikaisempia seurustelusuhteita. Jatkosodan muuttuvat siveyskäsitykset näkyivät suhteen nopeassa etenemisessä, sotilaiden seksuaalisävytteisessä puheessa sekä sotilaiden ja sotilaskotisisarten läheisissä platonisissa suhteissa. Vuoden 1944 kesällä Seppo palasi rintamalle ja Laila jäi kotirintamalle heidän nuoren tyttärensä kanssa. Tällöin parin kirjeet sisälsivät sota-ajalle tyypilliseen tapaan kirjoituksia yhteisestä siviiliarjesta ja rakkaudesta. Postisensuurin vaikutus kirjeisiin oli vähäinen, eikä pari kunnioittanut sen määräyksiä tarkasti. Sodan lopussa pari oli myös huolissaan toisen selviytymisestä, ja Sepon kaaduttua Laila käsitteli hänen menettämistään päiväkirjassaan sotaleskille tyypillisin keinoin.