Lasten sydämen rytmihäiriöiden seuraaminen puettavilla EKG-laitteilla
Hörkkö, Roosa (2026-02-13)
Lasten sydämen rytmihäiriöiden seuraaminen puettavilla EKG-laitteilla
Hörkkö, Roosa
(13.02.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021814331
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021814331
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan puettavien EKG-laitteiden hyödyntämistä lasten rytmihäiriöiden seurannassa. Puettavat EKG-laitteet tarjoavat uusia innovatiivisia ratkaisuja perinteisten mittaustekniikoiden ohelle rytmihäiriöiden seurannassa. EKG on pitkään lääketieteessä hyödynnetty tutkimusmenetelmä, joka perustuu iholle asennettujen elektrodien kykyyn havaita sydämen sähköisen toiminnan muutoksia. Tätä menetelmää hyödynnetään 12-kytkentäisissä EKG-tutkimuksissa, 2-3 kanavan Holter-monitoroinnissa ja puettavissa EKG-laitteissa kompaktimmassa mittakaavassa. Tutkimuksessa keskitytään älykellojen ja EKG-laastareiden kykyyn havaita rytmihäiriöitä lapsilla. Näiden laitteiden käyttöä ja diagnostista luotettavuutta verrataan lääketieteessä vakiintuneisiin laitteisiin. Kirjallisuuskatsauksen perusteella todettiin, että EKG-laastari on tarkkuudeltaan ja luotettavuudeltaan vähintään Holter-monitorin kanssa yhdenvertainen. EKG-laastari tarjoaa pidemmän seurantaajan ja paremman käyttökokemuksen. EKG-laastarin kustannustehokkuudesta ei kuitenkaan ole varmuutta. Lisäksi tutkimukset osoittivat, että kuluttajille suunnitellut älykellot kykenevät tuottamaan lapsilla laadukasta EKG-dataa, joka on verrattavissa 12-kytkentäisen EKG:n raajakytkentä I:een. Älykellon algoritmit eivät kuitenkaan ole ideaaleja lasten sykemallille. Yhteenvetona voidaan todeta, että lasten sydämen rytmihäiriöiden seuranta puettavilla EKG-laitteilla on nouseva ja nopeasti kehittyvä tutkimusalue. Nykyisen näytön perusteella nämä laitteet ovat varteenotettavia vaihtoehtoja, joita voidaan harkita täydentämään perinteisiä mittausmenetelmiä lasten rytmihäiriöiden tallentamisessa.
