Huolenpidon estetiikka ja näkyvyys : Toisenlajiset eläimet Laura Gustafssonin romaanissa Mikään ei todella katoa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tarkastelen Laura Gustafssonin romaanin Mikään ei todella katoa (2023) toisenlajisia eläimiä ekofeminismin ja kriittisen eläintutkimuksen näkökulmasta. Käsitän romaanin eläinoikeusaktivistisena ja feministisenä tekona, joka on voimakkaasti sidoksissa reaalimaailmaan. Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on 2020-luvun Suomessa elävä eläinoikeusaktivisti, joka kertomuksen edetessä muodostaa moninaisia lajienvälisiä suhteita. Keskityn erityisesti Epikuros-koiraan, turkistarhan kettuun ja tuotantoeläinten turvakodin sikoihin muodostettuihin suhteisiin. Heidän kauttaan tutkin sitä, millä tavoin kirjallisuudentutkija Josephine Donovanin teoksessaan The Aesthetics of Care (2016) teoretisoima huolenpidon estetiikka näkyy Gustafssonin romaanissa.

Donovanin huolenpidon estetiikassa toisenlajisiin eläimiin suhtaudutaan heinä itsenään. Heidän ainutlaatuisuuttaan kunnioitetaan, ja heidän erityisiä elämänhistorioitaan ja aistikulmiaan pidetään arvokkaina. Lisäksi tarkastelen, miten huolenpidon estetiikka kytkeytyy toisenlajisten eläinten yhteiskunnalliseen näkyvyyteen subjekteina. Hyödynnän politiikantutkija Siobhan O’Sullivanin teoksessaan Animals, Equality and Democracy (2011) esittämää yleismääritelmää eläinten näkyvyydestä ihmisellä olevana tietona toisenlajisista eläimistä. Olen kiinnostunut siitä, millä tavoin romaani purkaa ja kyseenalaistaa toisenlajisten eläinten näkymättömyyttä ylläpitäviä rakenteita.

Tutkielmassani osoitan, että Gustafssonin teos on huolenpidon estetiikan mukainen. Päähenkilön ja toisenlajisten eläinten suhteissa näkyy, että päähenkilö suhtautuu kohtaamiinsa toisenlajisiin eläimiin subjekteina, joilla on oma aistikulmansa. Päähenkilö kunnioittaa eroavaisuuksia, mutta hän havaitsee myös yhtäläisyyksiä hänen ja muiden eläinten välillä. Suhteissa käy ilmi, miten toisen aistikulman huomioiminen voi tuoda esille jotakin sellaista, mikä muuten jäisi näkymättömiin. Romaanissa vastustetaan institutionaalisia ja kielellisiä rakenteita, jotka ylläpitävät erityisesti tuotantoeläinten näkymättömyyttä subjekteina ja mahdollistavat väkivallan. Rakenteet tehdään näkyviksi, kuten myös niiden vaikutukset toisenlajisten eläinten elämiin. Esitän, että näkymättömiin jäävän subjektin kokemusten ja vuorovaikutuksen sekä vuorovaikutuksessa häntä kohtaan tunnettujen tunteiden esille tuominen toimivat ihminen–eläin-dualismin toisinkirjoittamisena. Tämä tekee näkymättömästä subjektista näkyvän subjektin.