Saksisiiran (Sinelobus vanhaareni) esiintyminen rakkohaurulla (Fucus vesiculous) ja leväpeitteisillä kovilla pinnoilla.

Abstract

Saksisiira (Sinelobus vanhaareni) on saksiirojen (Tanaidacea) heimoon kuuluva Suomen rannikolla ensimmäistä kertaa vuonna 2016 havaittu vieraslaji. Tässä tutkimuksessa tutkin sen habitaattimieltymyksiä Saaristomeren litoraalivyöhykkeellä. Vertailtaviksi habitaateiksi valitsin rakkohaurun (Fucus vesiculous) ja leväpeitteiset kivipinnat. Havaitsin saksisiiroja kaikilla rakkohauruilla ja suurimmalla osalla kivinäytteistä. Näytteitä otettiin neljältä eri näytteenottopaikalta ja jokaiselta otospaikalta otettiin kolme rinnakkaisnäytettä. Yksilötiheyden havaittiin olevan korkeampi rakkohaurulla kuin kovapintanäytteillä, mutta paikkakohtainen vaihtelu ei ollut merkitsevää. Munia kantavia yksilöitä havaittiin kaikilla näytteenottopaikoilla, mikä viittaa siihen, että populaatiot ovat vakiintuneita ja lisääntymiskykyisiä. Korkea yksilötiheys rakkohaurulla saattaa vaikuttaa rakkohaurun ekologiaan. Korkea yksilötiheys saattaa vaikuttaa myös arvaamattomasti ravinnekiertoon ja alkuperäisten lajien esiintymiseen. Tutkielmaa voidaan soveltaa Itämeren suojelutyössä ja lajikohtaisten tutkimusten vähäisyyden takia perustana muulle lajitutkimukselle. Tutkimusta voisi laajentaa lisäämällä otospaikkoja, otoshabitaatteja ja niiden etäisyyttä toisiinsa.