Kulttuurinen muisti ja veden rooli Merja Mäen romaanissa Ennen lintuja
Laitinen, Emma (2026-03-10)
Kulttuurinen muisti ja veden rooli Merja Mäen romaanissa Ennen lintuja
(10.03.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026031821125
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026031821125
Tiivistelmä
Tutkin tässä tutkielmassa Merja Mäen romaania Ennen lintuja (2022). Teos on evakkoromaani, minkä vuoksi evakkous toimii tärkeänä avaintekijänä tutkielmassani. Tarkastelen kulttuurista muistia keskittyen erityisesti veden rooliin. Päähenkilö Alli kuvailee tunteitaan veden kautta, minkä lisäksi vesi sanallistaa myös Allin traumaa.
Evakkoudesta syntyvää traumaa tarkastelen hyödyntäen Riitta Jytilän (2022) traumafiktion tutkimusta. Kulttuuriseen muistiin liittyy ajatus muistista sekä yksilöllisenä että kollektiivisena. Tutkielmassani tarkastelen yksilöllistä muistia, mutta tutkin sitä myös kollektiivisesti karjalaisten näkökulmasta. Tutkin sitä, voiko romaania tarkastella myös metaforisesti, eli onko romaanissa asioita, jotka saavat kaksoismerkityksen.
Allin maailmankuvassa Laatokka on tärkeä tekijä. Minua kiinnostaakin, kuinka Allin maailmankuva muuttuu, kun veden olomuoto vaihtuu järvestä joeksi perheen muuttaessa Karjalan Haavuksesta Seinäjoelle. Vesi saa myös toimijan roolia romaanissa, minkä vuoksi tarkastelen veden elollistamista. Tässä keskeiseksi tekijäksi nousee veden muisti.
Minua kiinnostaa myös, kuinka välitilaa kuvataan Mäen romaanissa. Hyödynnän Auli Viikarin (1992) artikkelia ”Ei kenenkään maa” ja tutkin, kuinka Allin kohtaama neuvostoliittolainen laskuvarjosotilas, desantti, ja Laatokka toimivat välitilana. Tarkastelen myös, kuinka murre- ja kulttuurierot sekä uskonnolliset erot vaikuttavat ”ei kenenkään maassa” toimijaan.
Evakkoudesta syntyvää traumaa tarkastelen hyödyntäen Riitta Jytilän (2022) traumafiktion tutkimusta. Kulttuuriseen muistiin liittyy ajatus muistista sekä yksilöllisenä että kollektiivisena. Tutkielmassani tarkastelen yksilöllistä muistia, mutta tutkin sitä myös kollektiivisesti karjalaisten näkökulmasta. Tutkin sitä, voiko romaania tarkastella myös metaforisesti, eli onko romaanissa asioita, jotka saavat kaksoismerkityksen.
Allin maailmankuvassa Laatokka on tärkeä tekijä. Minua kiinnostaakin, kuinka Allin maailmankuva muuttuu, kun veden olomuoto vaihtuu järvestä joeksi perheen muuttaessa Karjalan Haavuksesta Seinäjoelle. Vesi saa myös toimijan roolia romaanissa, minkä vuoksi tarkastelen veden elollistamista. Tässä keskeiseksi tekijäksi nousee veden muisti.
Minua kiinnostaa myös, kuinka välitilaa kuvataan Mäen romaanissa. Hyödynnän Auli Viikarin (1992) artikkelia ”Ei kenenkään maa” ja tutkin, kuinka Allin kohtaama neuvostoliittolainen laskuvarjosotilas, desantti, ja Laatokka toimivat välitilana. Tarkastelen myös, kuinka murre- ja kulttuurierot sekä uskonnolliset erot vaikuttavat ”ei kenenkään maassa” toimijaan.