Opettajan pedagogisia keinoja leikin tukemiseen varhaiskasvatuksessa : kirjallisuuskatsaus
Kallioniemi, Jasmi (2026-03-09)
Opettajan pedagogisia keinoja leikin tukemiseen varhaiskasvatuksessa : kirjallisuuskatsaus
Kallioniemi, Jasmi
(09.03.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026031820938
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026031820938
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen avulla varhaiskasvatuksen opettajan roolia lasten hyvinvoinnin tukemiseksi leikissä. Leikki on keskeinen toimintamuoto, jonka kautta lapset harjoittelevat sosiaalisia, emotionaalisia ja kognitiivisia taitoja sekä rakentavat käsitystä itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Opettajan pedagoginen toiminta vaikuttaa siihen, miten lapset kokevat leikin ja siihen liittyvän vuorovaikutuksen ja mitä merkitystä se tuo heidän hyvinvointiinsa.
Sensitiivinen vuorovaikutus tarkoittaa lapsen tarpeiden tunnistamista ja niihin joustavaa reagointia. Tämä tukee psyykkistä, sosiaalista ja emotionaalista hyvinvointia. Myönteinen pedagoginen puhe vahvistaa lapsen itsetuntoa, turvallisuudentunnetta ja osallisuuden kokemusta, ja se ilmenee sekä sanallisena että sanattomana vuorovaikutuksena. Leikkiympäristön suunnittelu ja leikkirauhan turvaaminen mahdollistavat lapselle itsensä ilmaisun, roolien harjoittelun sekä onnistumisen kokemukset. Osallisuus edellyttää lapsen mahdollisuutta vaikuttaa leikkiin ja ryhmän toimintaan, ja se toteutuu sekä pedagogisten rakenteiden että lapsen subjektiivisen kokemuksen kautta.
Kirjallisuuskatsaus pohjautuu suomalaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen, ja tarkastelua jäsentävät sosiokulttuurinen oppimiskäsitys sekä kiintymyssuhdeteoreettinen näkökulma, joiden keskeisinä edustajina työssä pintapuolisesti viitataan Vygotskin, Bowlbyn ja Hartin ajatteluun.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että opettajan läsnäolo, sensitiivinen havainnointi, myönteinen palaute, ympäristön pedagoginen tuki ja lasten osallisuuden mahdollistaminen muodostavat kokonaisuuden, joka vahvistaa lasten hyvinvointia leikissä. Kandidaatintutkielma korostaa, että teoreettisen tiedon yhdistäminen arjen havaintoihin ja lasten yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen on ratkaisevaa hyvinvoinnin tukemisessa varhaiskasvatuksessa.
Sensitiivinen vuorovaikutus tarkoittaa lapsen tarpeiden tunnistamista ja niihin joustavaa reagointia. Tämä tukee psyykkistä, sosiaalista ja emotionaalista hyvinvointia. Myönteinen pedagoginen puhe vahvistaa lapsen itsetuntoa, turvallisuudentunnetta ja osallisuuden kokemusta, ja se ilmenee sekä sanallisena että sanattomana vuorovaikutuksena. Leikkiympäristön suunnittelu ja leikkirauhan turvaaminen mahdollistavat lapselle itsensä ilmaisun, roolien harjoittelun sekä onnistumisen kokemukset. Osallisuus edellyttää lapsen mahdollisuutta vaikuttaa leikkiin ja ryhmän toimintaan, ja se toteutuu sekä pedagogisten rakenteiden että lapsen subjektiivisen kokemuksen kautta.
Kirjallisuuskatsaus pohjautuu suomalaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen, ja tarkastelua jäsentävät sosiokulttuurinen oppimiskäsitys sekä kiintymyssuhdeteoreettinen näkökulma, joiden keskeisinä edustajina työssä pintapuolisesti viitataan Vygotskin, Bowlbyn ja Hartin ajatteluun.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että opettajan läsnäolo, sensitiivinen havainnointi, myönteinen palaute, ympäristön pedagoginen tuki ja lasten osallisuuden mahdollistaminen muodostavat kokonaisuuden, joka vahvistaa lasten hyvinvointia leikissä. Kandidaatintutkielma korostaa, että teoreettisen tiedon yhdistäminen arjen havaintoihin ja lasten yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen on ratkaisevaa hyvinvoinnin tukemisessa varhaiskasvatuksessa.
