”Hitleriä nyt saa vihata mutta ei kanelipullia” – kansallisuusdiskurssit ja niiden hierarkkinen asema Tervetuloa Ruotsiin- ja Delhin kauneimmat kädet -televisiosarjoissa
719.22 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset258
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmani pyrkii osaltaan valottamaan sitä etnistä ja kansallisuushierarkkista
todellisuutta, mitä 2010-luvun kulttuurisiin vuorovaikutustilanteisiin pohjautuvat
televisiokomediat edustavat. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus siitä, kuinka median
arkikäsityksiä tuottavan mahdin vuoksi sen ehdottamien kansallisten representaatioiden
ja hierarkioiden tutkiminen on alinomaa tärkeää globalisoituvassa ja jälkikolonialistisessa
maailmassa myös suhteellisen kantaa ottamattomina ja kepeinä nähtyjen lajityyppien,
kuten romanttisten komedioiden, kohdalla. Aineistoni koostuu amerikkalaisesta sitcom-sarjasta Tervetuloa Ruotsiin (2014)
sekä ruotsalaisesta draamakomediasta Delhin kauneimmat kädet (2017). Yhdistävänä
kulttuurisena kehyksenä sarjoissa toimii ruotsalaisuus, jota kuitenkin peilataan toisessa
amerikkalaisuutta ja irakilaisuutta, toisessa intialaisuutta vasten. Kriittisen diskurssi- ja
ideologia-analyysin avulla tavoitteenani on selvittää sarjojen sisältämät
kansallisuusdiskurssit eli tavat puhua edustamistaan kansallisuuksista ja niiden
keskinäiset kansallisuushierarkkiset asemat sarjojen pääasiassa komedian varjolla
välittyvässä kerronnassa.Tutkielma sijoittuu postkolonialistisen mediatutkimuksen kentälle, jossa
kulttuureja ja niiden välisiä suhteita tarkastellaan huomioimalla kansallisuusdiskurssien
ja -hierarkioiden taustalla vaikuttavat historialliset ja poliittiset tekijät.
Jälkikolonialistisella teorialla on oleellinen merkitys tässä työssä, jossa tutkittavien
televisiosarjojen tuotantonäkökulma on yhtäällä amerikkalainen ja toisaalla ruotsalainen
länsimaalainen ideologia. Havaintoni on, että kummassakin aineistoni sarjassa kansallinen
näkökulmasidonnaisuus yhdessä jälkikolonialistisen maailman hahmotustavan ja
genreuskollisuuden kanssa tuottaa kulttuurisia hierarkioita tuotantonäkökulman eduksi.
Tämä tapahtuu niin stereotypisoimisen ja representaation taakan kaltaisten perinteisten
kansallisuuksien kuvailukeinojen kautta kuin astetta epäsuoremmin kulttuuristen
törmäysten, banaalin nationalismin, kansallisen identiteetin liukuvuuden ja kansallisen
itsereflektoinnin kaltaisten kerronnan keinojenkin välityksellä. Vaikka toisessa sarjoista
muodostuu jonkin asteista hierarkiaa myös kahden länsimaalaisen kulttuurin välille,
välittyy länsimaalaisuus kuitenkin edelleen hegemonisena toimijuutena läpi aineiston.