Ruokakasvatuksen ohjaus ja pedagoginen toteutus Hyvinkään varhaiskasvatuksessa
627.35 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen kohteena oli ruokakasvatus Hyvinkään kaupungin varhaiskasvatuksessa. Tutkimus tarkasteli, sitä miten valtakunnalliset ohjaavat asiakirjat ja Hyvinkään paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma toteutuvat käytännön pedagogisessa työssä, sekä millaiset tekijät olivat yhteydessä toteutuksen laatuun.
Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisenä yhdistämällä teoreettinen asiakirja-analyysi ja empiirinen
kyselytutkimus. Asiakirja-analyysi kohdistui erityisesti varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin, valtion ravitsemussuosituksiin, sekä Hyvinkään kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaan. Empiirinen
tutkimusaineisto (N=53) kerättiin tammi–helmikuussa 2026 Hyvinkään varhaiskasvatuksen henkilöstöltä sähköisellä kyselylomakkeella, jolla kartoitettiin ammattilaisten asenteita, pedagogisia käytäntöjä
ja menetelmäosaamista.
Tulokset osoittivat, että Hyvinkään varhaiskasvattajien asenteet ruokakasvatusta kohtaan ovat myönteisiä ja arvopohja yhtenäinen. Yli puolet vastaajista nimesi maistamisen vapaaehtoisuuden keskeiseksi käytännökseen, mikä on linjassa VASU:n (2022) itsemääräämisoikeutta korostavien tavoitteiden kanssa. Pedagogisessa toteutuksessa havaittiin kuitenkin merkittäviä kehityskohteita: lasten osallisuus valmistelevissa toimenpiteissä jäi tutkimuksen heikoimmaksi osa-alueeksi, ja ruuan alkuperästä
keskusteleminen toteutui heikosti. Sapere-menetelmään perehtyneet kasvattajat arvioivat ruokakasvatuksen toteutuksen laadun hieman muita korkeammaksi, mutta vain kolmannes vastaajista oli saanut
erillistä ruokakasvatuskoulutusta. Tilastolliset testit osoittivat, että sen enempää työkokemus kuin yksittäinen koulutuskaan ei yksin selittänyt eroja ruokakasvatuksen laadun arvioinnissa. Laadukkaan
ruokakasvatuksen varmistaminen edellyttää sen sijaan systemaattista, koko työyhteisöä koskevaa menetelmäkoulutusta ja yhteisiä toimintamalleja.
Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että ruokakasvatuksen laadun varmistaminen Hyvinkäällä
edellyttää Sapere-menetelmän säännöllistä täydennyskoulutusta, tiimitasoisia tavoitteita, sekä rakenteellisia ratkaisuja lasten osallisuuden vahvistamiseksi myös ruokailuhetken ulkopuolella. Pelkkä tavoitteiden kirjaaminen ohjaaviin asiakirjoihin ei riitä, ellei yhteisiä konkreettisia pedagogisia toimintatapoja ole sovittu yksikkötasolla.