Tavoiteltavan arvoinen tasa-arvo? : Diskurssianalyysi Suomen hallitusten tasa-arvo-ohjelmista vuosilta 1997–2020
1.08 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset554
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani sitä, millä tavalla tasa-arvo määritellään hallitusten tasa-arvo-ohjelmissa ja
millaisin keinoin sitä edistetään. Tutkielma hyödyntää diskurssianalyyttisiä menetelmiä ja keskittyy
ohjelmiin vuosilta 1997, 2004, 2016 ja 2020. Tasa-arvo-ohjelmien tarkoitus on poistaa
sukupuolisyrjintää ja edistää tasa-arvoa, ja ne osoittavat hallituksen tahtoa tasa-arvon edistämiseen.
Suomen tasa-arvopolitiikkaa ohjaavat tasa-arvolaki, hallituksen linjaukset ja EU:n lainsäädäntö.
Tarkastelen aluksi tasa-arvopolitiikan kehitystä, Euroopan unionin vaikutusta Suomen tasa arvopolitiikkaan ja tasa-arvopoliittista lainsäädäntöä. Tästä siirryn tarkastelemaan uusliberalistisen
talousajattelun vaikutusta suomalaiseen tasa-arvopolitiikkaan, ja erityisesti sen suhdetta kilpailukykyyn
ja tehokkuuteen. Tutkimuksissa ilmenee, miten tasa-arvopolitiikka on joutunut alttiiksi talouspolitiikalle
ja miten hallitusten sitoutuminen tasa-arvon edistämiseen on heikentynyt ajan myötä. Tarkastelen
aineistoani diskurssianalyyttisesti, analysoiden yhteiskunnallista vallankäyttöä ja miten poliittisten
asiakirjojen kieli voi heijastaa ja ylläpitää valtarakenteita.
Olen analyysissani teoriaan pohjautuen rakentanut aineistosta neljä diskurssia, joiden avulla pyrin
vastaamaan tutkimuskysymyksiini. Nämä ovat tasa-arvo suomalaisena arvona, hyvinvointivaltiollisena
arvona, uusliberalistisen politiikan arvona ja itseisarvona. Tasa-arvo-ohjelmissa käsitellyt teemat ja
toimenpiteet ovat vaihdelleet merkittävästi tarkastelujakson aikana. Uusliberalistinen kehitys on
havaittavissa jo vuosien 1997 ja 2004 tasa-arvo-ohjelmissa, joissa hyvinvointivaltiollinen diskurssi
kamppailee vallasta uusliberalistisen kielen kanssa. Ohjelmissa on vain vähän sosiaalipoliittisia toimia,
vähäisesti uusia tasa-arvoavauksia ja työelämän tasa-arvoa edistävät toimenpiteet sisältävät
uusliberaaleja tavoitteita ja toimenpiteitä.
Vuoden 2020 ohjelmassa tasa-arvo nähdään voimakkaasti ihmisoikeuskysymyksenä ja tavoitteena
sinänsä. Vuoden 2020 ohjelmassa pyritään kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita ja tuomaan esille
naisten ja vähemmistöjen kokeman syrjinnän ja sorron. Ohjelmassa on uusia tasa-arvoavauksia, jotka
käsittävät esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet, monimuotoiset perheet sekä
työelämässä koetun syrjinnän. Suurin kontrasti oli vuoden 2016 ohjelman kanssa, jossa korostuu tasa arvon uusliberalistinen välineellistyminen muiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jolloin tasa-arvo
nähdään vain keinona muiden poliittisten päämäärien tukemiseen.