Tavoiteltavan arvoinen tasa-arvo? : Diskurssianalyysi Suomen hallitusten tasa-arvo-ohjelmista vuosilta 1997–2020

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani sitä, millä tavalla tasa-arvo määritellään hallitusten tasa-arvo-ohjelmissa ja millaisin keinoin sitä edistetään. Tutkielma hyödyntää diskurssianalyyttisiä menetelmiä ja keskittyy ohjelmiin vuosilta 1997, 2004, 2016 ja 2020. Tasa-arvo-ohjelmien tarkoitus on poistaa sukupuolisyrjintää ja edistää tasa-arvoa, ja ne osoittavat hallituksen tahtoa tasa-arvon edistämiseen. Suomen tasa-arvopolitiikkaa ohjaavat tasa-arvolaki, hallituksen linjaukset ja EU:n lainsäädäntö.

Tarkastelen aluksi tasa-arvopolitiikan kehitystä, Euroopan unionin vaikutusta Suomen tasa arvopolitiikkaan ja tasa-arvopoliittista lainsäädäntöä. Tästä siirryn tarkastelemaan uusliberalistisen talousajattelun vaikutusta suomalaiseen tasa-arvopolitiikkaan, ja erityisesti sen suhdetta kilpailukykyyn ja tehokkuuteen. Tutkimuksissa ilmenee, miten tasa-arvopolitiikka on joutunut alttiiksi talouspolitiikalle ja miten hallitusten sitoutuminen tasa-arvon edistämiseen on heikentynyt ajan myötä. Tarkastelen aineistoani diskurssianalyyttisesti, analysoiden yhteiskunnallista vallankäyttöä ja miten poliittisten asiakirjojen kieli voi heijastaa ja ylläpitää valtarakenteita.

Olen analyysissani teoriaan pohjautuen rakentanut aineistosta neljä diskurssia, joiden avulla pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini. Nämä ovat tasa-arvo suomalaisena arvona, hyvinvointivaltiollisena arvona, uusliberalistisen politiikan arvona ja itseisarvona. Tasa-arvo-ohjelmissa käsitellyt teemat ja toimenpiteet ovat vaihdelleet merkittävästi tarkastelujakson aikana. Uusliberalistinen kehitys on havaittavissa jo vuosien 1997 ja 2004 tasa-arvo-ohjelmissa, joissa hyvinvointivaltiollinen diskurssi kamppailee vallasta uusliberalistisen kielen kanssa. Ohjelmissa on vain vähän sosiaalipoliittisia toimia, vähäisesti uusia tasa-arvoavauksia ja työelämän tasa-arvoa edistävät toimenpiteet sisältävät uusliberaaleja tavoitteita ja toimenpiteitä.

Vuoden 2020 ohjelmassa tasa-arvo nähdään voimakkaasti ihmisoikeuskysymyksenä ja tavoitteena sinänsä. Vuoden 2020 ohjelmassa pyritään kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita ja tuomaan esille naisten ja vähemmistöjen kokeman syrjinnän ja sorron. Ohjelmassa on uusia tasa-arvoavauksia, jotka käsittävät esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet, monimuotoiset perheet sekä työelämässä koetun syrjinnän. Suurin kontrasti oli vuoden 2016 ohjelman kanssa, jossa korostuu tasa arvon uusliberalistinen välineellistyminen muiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jolloin tasa-arvo nähdään vain keinona muiden poliittisten päämäärien tukemiseen.