"Kässäänkö mää?" : Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kuuluvuuden tunteen rakentuminen käsityön yleisopetuksen ryhmässä
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset941
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille tekijöitä, jotka rakentavat kuuluvuuden tunnetta (sense of
belonging) käsityötunnilla. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat 3.–9.-luokkalaiset erityistä tukea
tarvitsevat oppilaat (N=13), jotka opiskelevat käsityötä yleisopetuksen ryhmään integroituneina.
Tutkimus on laadullinen fenomenologinen tapaustutkimus. Se toteutettiin kolmessa
länsisuomalaisessa peruskoulussa. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella ja yksilöhaastatteluilla.
Haastatteluaineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Nykyisen integraatiokehityksen tavoite on kaikkien oppilaiden opettaminen yhdessä vammasta
riippumatta. Aikaisempien tutkimuksien mukaan fyysinen yhdessäolo ei riitä takaamaan oppilaalle
kokemusta ryhmään kuulumisesta. Kuuluvuuden tunne on ihmisen perustarve. Hyvän kuuluvuuden
tunteen on tutkittu edistävän muun muassa psyykkistä hyvinvointia, mielenterveyttä ja prososiaalista
käyttäytymistä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että käsityötunnilla
kuuluvuuden tunnetta rakentaa onnistunut opettaja-oppilassuhde, hyvät vertaissuhteet sekä mielekäs
tekeminen ja pätevyyden kokemus. Jos yksikin näistä osa-alueista on vahva, se voi korvata tai
täydentää muiden osa-alueiden vajavaisuutta. Hyvät ihmissuhteet ilmenivät kehumisena, auttamisena
ja luottamuksena. Heikot ihmissuhteet ilmenivät välinpitämättömyytenä, epäoikeudenmukaisuutena
ja jopa kiusaamisena. Nämä kokemukset heikensivät kuuluvuuden tunnetta. Myös oppilaan oma
käyttäytyminen vaikutti kuuluvuuden tunteeseen. Oppilaat, jotka olivat epävarmoja kuuluvuuden
tunteestaan, olivat käsityötunnilla hiljaisia, ujoja tai esittivät vertaisilleen. Vastaavasti oppilaiden,
jotka kokivat kuuluvansa käsityöryhmään, oli helpompi olla aitoja ja keskittyä työskentelyyn. Koulun
aikuiset olivat oppilaiden kokemusten perusteella tehneet vain vähän ryhmäytymistä edistäviä toimia.
Tutkimustuloksista tehtävien johtopäätösten tarkoitus on auttaa käsityötä opettavia opettajia
tukemaan oppilaiden kuuluvuuden tunteen rakentumista. Tutkimustulosten perusteella ehdotetaan,
että kuuluvuuden tunnetta rakennetaan ryhmäyttämisen ja inklusiivista opetusta lisäävien
toimintatapojen (eriyttäminen, vertaisoppiminen, yhteisopettajuus) kautta. Eriyttämisen tavoitteena
on turvata kaikille oppilaille onnistumisen kokemuksia ja mielekästä tekemistä. Vertaisoppimisen
kautta positiiviset kanssakäymiset oppilaiden kesken lisääntyisivät ja yhteisopettajuus mahdollistaisi
sujuvan aikuisten välisen yhteistyön ja tiedonkulun. Ryhmäyttämisen tulisi olla koko lukuvuoden
kestävä jatkuva prosessi. Jatkotutkimusta tarvitaan, jotta voidaan pohtia, eroaako kuuluvuuden
tunteen kokemus erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden lasten välillä käsityötunnilla.
Tutkimustulokset eivät ole laajemmin yleistettävissä kohdejoukon pienuuden vuoksi. Vaikka
oppilaiden kokemukset erosivat toisistaan, kuuluvuuden tunteen rakentumisen prosessin voidaan
olettaa muodostuvan samoista osa-alueista oppiaineesta, ryhmästä ja oppilaasta riippumatta.