"Kässäänkö mää?" : Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kuuluvuuden tunteen rakentuminen käsityön yleisopetuksen ryhmässä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille tekijöitä, jotka rakentavat kuuluvuuden tunnetta (sense of belonging) käsityötunnilla. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat 3.–9.-luokkalaiset erityistä tukea tarvitsevat oppilaat (N=13), jotka opiskelevat käsityötä yleisopetuksen ryhmään integroituneina. Tutkimus on laadullinen fenomenologinen tapaustutkimus. Se toteutettiin kolmessa länsisuomalaisessa peruskoulussa. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella ja yksilöhaastatteluilla. Haastatteluaineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Nykyisen integraatiokehityksen tavoite on kaikkien oppilaiden opettaminen yhdessä vammasta riippumatta. Aikaisempien tutkimuksien mukaan fyysinen yhdessäolo ei riitä takaamaan oppilaalle kokemusta ryhmään kuulumisesta. Kuuluvuuden tunne on ihmisen perustarve. Hyvän kuuluvuuden tunteen on tutkittu edistävän muun muassa psyykkistä hyvinvointia, mielenterveyttä ja prososiaalista käyttäytymistä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että käsityötunnilla kuuluvuuden tunnetta rakentaa onnistunut opettaja-oppilassuhde, hyvät vertaissuhteet sekä mielekäs tekeminen ja pätevyyden kokemus. Jos yksikin näistä osa-alueista on vahva, se voi korvata tai täydentää muiden osa-alueiden vajavaisuutta. Hyvät ihmissuhteet ilmenivät kehumisena, auttamisena ja luottamuksena. Heikot ihmissuhteet ilmenivät välinpitämättömyytenä, epäoikeudenmukaisuutena ja jopa kiusaamisena. Nämä kokemukset heikensivät kuuluvuuden tunnetta. Myös oppilaan oma käyttäytyminen vaikutti kuuluvuuden tunteeseen. Oppilaat, jotka olivat epävarmoja kuuluvuuden tunteestaan, olivat käsityötunnilla hiljaisia, ujoja tai esittivät vertaisilleen. Vastaavasti oppilaiden, jotka kokivat kuuluvansa käsityöryhmään, oli helpompi olla aitoja ja keskittyä työskentelyyn. Koulun aikuiset olivat oppilaiden kokemusten perusteella tehneet vain vähän ryhmäytymistä edistäviä toimia.

Tutkimustuloksista tehtävien johtopäätösten tarkoitus on auttaa käsityötä opettavia opettajia tukemaan oppilaiden kuuluvuuden tunteen rakentumista. Tutkimustulosten perusteella ehdotetaan, että kuuluvuuden tunnetta rakennetaan ryhmäyttämisen ja inklusiivista opetusta lisäävien toimintatapojen (eriyttäminen, vertaisoppiminen, yhteisopettajuus) kautta. Eriyttämisen tavoitteena on turvata kaikille oppilaille onnistumisen kokemuksia ja mielekästä tekemistä. Vertaisoppimisen kautta positiiviset kanssakäymiset oppilaiden kesken lisääntyisivät ja yhteisopettajuus mahdollistaisi sujuvan aikuisten välisen yhteistyön ja tiedonkulun. Ryhmäyttämisen tulisi olla koko lukuvuoden kestävä jatkuva prosessi. Jatkotutkimusta tarvitaan, jotta voidaan pohtia, eroaako kuuluvuuden tunteen kokemus erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden lasten välillä käsityötunnilla. Tutkimustulokset eivät ole laajemmin yleistettävissä kohdejoukon pienuuden vuoksi. Vaikka oppilaiden kokemukset erosivat toisistaan, kuuluvuuden tunteen rakentumisen prosessin voidaan olettaa muodostuvan samoista osa-alueista oppiaineesta, ryhmästä ja oppilaasta riippumatta.