Rajaturvallisuuslaki pluralisoituneessa valtiosäännössä : Valtiosääntöoikeusteoreettinen näkökulma välineellistetyn maahantulon torjumisesta säädettyjen poikkeuslakien suhteesta ylivaltiollisiin perus- ja ihmisoikeusnormeihin

Abstract

Tutkielma tarkastelee vuonna 2024 ensi kertaa säädettyä ja vuonna 2025 jatkettua lakia väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi (482/2024) valtiosääntöpluralistisen oikeustieteen teorian näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko laki ristiriidassa Suomea sitovien ylivaltiollisten perus- ja ihmisoikeuksien kanssa ja millaista valtiosuvereenisuuskäsitystä rajaturvallisuuslain säätäminen ilmentää.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu valtiosäännön pluralisoitumisen teoriasta siinä mielessä, kun se välittyy Catherine Richmondin kansallisen, kansainvälisen ja EU-oikeuden suhdetta tarkastelleessa artikkelissa sekä enimmäkseen suomalaisessa oikeustieteellisessä asiaan liittyvässä keskustelussa. Koska Richmondin artikkeli tarkastelee pluralismia erityisesti Hans Kelsenin 1900- luvulla kehittelemissä käsityksissä valtiosäännön muuttumisesta ja kansallisen sekä ylivaltiollisen oikeuden suhteesta, tutkielmani rakentuu Kelsenin filosofian keskeisratkaisujen varaan. Niihin kuuluu erityisesti sanamuodoltaan avointen oikeudellisten tulkintatilanteiden muuttuminen poliittisluonteiseksi ratkaisutoiminnaksi ja oikeudellisen ratkaisutoiminnan tietynasteinen ennakoimattomuus, johon erityisesti tuomarin laaja harkintavalta johtaa.

Käsittelen rajaturvallisuuslakia sekä perustuslakivaliokunnan abstraktin normikontrollin että konkreettisen tuomioistuinkontrollin näkökulmista, mutta painottuen abstraktiin näkökulmaan. Tutkimusmenetelmänä on erityisesti vertailla rajaturvallisuuslain esitöiden yhteydessä – mukaan lukien hallituksen esitys, perustuslakivaliokunnan lausunnot sekä valiokunnalle annetut asiantuntijalausunnot – esitettyjä kannanottoja siihen pidempään valtiosääntöoikeudelliseen keskusteluun, joka ilmenee alalta 1990-luvun alusta asti tehdyistä väitöskirjoista ja virallisaineistosta.

Tutkielman mukaan rajaturvallisuuslain ristiriitaisuus ylivaltiollisten perus- ja ihmisoikeuksien kanssa on sidottu konkreettiseen lainsoveltamistilanteeseen, jolloin abstraktilla tasolla ei voida varmasti sanoa, että rajavartiomiehen menettely tällaisessa yksittäistilanteessa rikkoisi EU- tai kansainvälisen oikeuden normeja. Rajaturvallisuuslailla suomalainen lainsäätäjä ottaa tietoisia riskejä ylivaliollisen oikeuden rikkomisesta, ja samalla ilmoittaa ylivaltiollisille toimielimille kantansa siitä, miten näitä ylivaltiollisia oikeuksia tulisi tulkita. Siten rajaturvallisuuslain säätäminen sopii parhaiten jaetun suvereenisuuden käsitykseen, jonka mukaan valtion toimivalta on sekä sisäisesti että ulkoisesti yhä jakautuneempi, eikä yksittäistä suvereenia tahoa voida valtiosääntöoikeudessa enää nimetä.