Perestroikan fundeeraaja : Presidentti Mauno Koiviston arviot, käsitykset ja toiminta Neuvostoliiton perestroikan suhteen vuosina 1987–1991

Abstract

Tutkielma käsittelee presidentti Mauno Koiviston suhdetta Neuvostoliiton perestroikaan. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten Koivisto näki ja koki Mihail Gorbatšovin alulle laittamien uudistusten tuomat muutokset Neuvostoliiton talous- ja yhteiskuntajärjestelmään. Tarkastelen Koiviston arvioiden ja käsitysten muodostumista sekä sitä, millaiseen tietoon ennusteet perestroikan tulevaisuudesta perustuivat.

Tutkimukseni sijoittuu ajallisesti vuosien 1987–1991 väliin, jolloin kansainvälinen järjestelmä oli vahvan murroksen kourissa. Neuvostoliitto pyrki uudistamaan suurvaltaasemaansa perestroikan avulla, joka keskittyi etenkin maan yhteiskunta- ja talousjärjestelmän kehittämiseen. Perestroika loi osaltaan mahdollisuuksia kuvitella uudenlaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kylmän sodan perinteisen blokkijärjestelmän ohelle.

Tutkielman metodisena pohjana toimii aatehistoriallinen lähestymistapa, jossa tarkastellaan sitä, miten ihmiset kokivat ja näkivät erilaiset tapahtumat. Sovellan tutkimuksessa myös tunnemaiseman käsitettä sekä erilaisten menneiden tulevaisuuksien ja tulevaisuuskuvien tarkastelua.

Tutkimuksen pääasiallisena lähdeaineistona toimivat Kansallisarkistossa sijaitsevat Mauno Koiviston arkiston, Tasavallan presidentin kanslian III arkiston materiaalit sekä Neuvostoliittoinstituutin arkistomateriaalit, joita täydennän tutkimus- ja muistelmakirjallisuudella. Lisäksi olen haastatellut Mauno Koiviston kansliapäällikkö Jaakko Kalelaa.

Tutkielman perusteella voidaan todeta, että Koivisto suhtautui varovaisen toiveikkaasti Neuvostoliiton muutokseen ja piti mahdollisena, että neuvostovaltio siirtyisi kohti jonkinlaista markkinasosialistista järjestelmää. Tämän ajatuksen puitteissa Koivisto myös tarjosi apuaan ja näkemyksiään kansainvälisen diplomatian kentällä sekä idän että lännen suuntaan. Perestroikan epäonnistuminen ei itsessään yllättänyt Koivistoa, joka tunnisti talousuudistusten tuoman mahdollisuuden poliittiseen hajaantumiseen. Keskittyminen perestroikan taloudelliseen ulottuvuuteen sen sijaan aiheutti sen, että liittovaltion rauhanomainen hajoaminen tuli presidentille yllätyksenä.